Kirja-arvio: Metsä avaa näkemystä luontevasti

Keijo Virtanen

Männyt

Zäp Books 2017. 22 s.

Jarmo Saarti & Keijo Virtanen

Mäntyjen liikkeistä. Metsätalous – lyhyt oppimäärä

Books on Demand 2017. 36+36 s.

Näissä kirjoissa keskeinen on mäntyjen energia, tuulinen ja valaiseva, unelle rinnasteinen puhdistava voimapiiri. Runoilijat ja piirtäjät Jarmo Saarti ja Keijo Virtanen kuvaavat männyn liikahduksia ja metsän humisevaa virtaavuutta.

Puiden herättämä pakoton elämys on runojen mukaan pikemmin vaistottavissa kuin tiedostettavissa. Tällaisena metsästä tulee arkkityyppinen symboli, piilotajuisia valmiuksia valpastuttava ja enemmän koettu kuin ajateltu. Metsä koskettaa ja avaa näkemystä.

Proosarunon miete ja keskeislyyrinen impressio yhtyvät usein ”sinulle” ja ”meille” osoitetuissa helposti lähestyttävissä teksteissä. Metsäelämyksissä.

Mutta samalla runot kantavat huolta luontosuhteestamme. Kun mäntyjen alkuvoimaa patoava suunnitelmatalous kaataa metsää, ihmiseltä suljetaan hänen vaistomaisen herkkyytensä portteja. ”Kun ihminen asettaa puiden, mäntyjen, paikat ja tilat / mielivaltaisesti etukäteen pelloksi määrätylle alueelle, / tällainen tarhaaminen eristää männyn, / se ei pääse mukaan metsän uneen.”

Laskelmoiva metsän arvioija menettää mäntynsä. Kosketus luontoon ja yhteys puun henkisyyteen hupenee jos metsän itsenäinen kehitys rikotaan.

”Mänty männyltä seuraat kertomusta / huminan mukana. / Ei tämä ole sinun kertomuksesi. / Eikä mukava. / Mutta siitä voi tulla sellainen, / kun se on muuttunut.”

Kirjan ensimmäinen ja myönteinen osa on lyyrinen, sointuisa, metsään viettävä: Mäntyjen liikkeistä. Toinen ja kielteinen puoli taas tilastoi, toteaa ja otsikoi: Metsätalous – lyhyt oppimäärä. Graafinen kuvitus viestii samaa jakautumista. Yhtäällä on romanttinen näkökulma ja toisaalla realistinen. Yhtäältä syntyy elämyksellisyys. Toisaalta väijyy ekonomisuus. Vangiksi korjattu mänty on suhteettoman etäällä vapaudesta.

Runollisimmillaan mäntyjen vapaa kulkukanta on Virtasen kirjasessa Männyt. Kieli liikkuu aaltoina tai sukeltaa lintumaisin kiertein. Riitinomainen toisto ei ole jäljentämistä, vaan rivistä uuteen riviin sulautuvaa muutosta. Mäntyjen yhtäaikaisen läsnäolon ja tavoittamattomuuden kuvaus rinnastuu vanhan idän koruttomaan, välittömästi kirkastuvaan tässä ja nyt -katsantoon, hetken ja jatkuvuuden ykseyteen.

”Jos männyt eivät kulkisi ja kukkisi, / mekään emme vaeltelisi / unissamme neulasmatolla, / emmekä seuraisi niiden tuoksua.”