Kirja-arvio: Minäpäivät ryöpyttää nykypäivän työelämää

Kristiina Saha

Minäpäivät

Otava 2019. 255 s.

 

Hellevi on tunnollinen ja ahkera, puurtaa töissä keskiportaan pomona ja elää tasaista, yksinäistä arkeaan. Hän on juuri sellainen valju keski-ikäinen nainen, jonka pitäisi kääntää elämänsä suunta. Tai ainakin firman toimitusjohtaja ajattelee niin ja sysää Hellevin muutosvalmennuksen, itsensä kehittämisen ja ihanneminän etsimisen pyörteisiin.

Lavastajana ja vaatesuunnittelijana työskentelevän Kristiina Sahan esikoisteos Minäpäivät uppoutuu vakuuttavasti ”konsulttiläpän” maailmaan. Kirja vyöryttää lukijan eteen niin tyky-päivät, self help -oppaat kuin persoonallisuuskooditkin. Ja tekee sen hauskasti.

Hellevi rimpuilee työpaineiden ja odotusten kanssa, yrittää parhaansa mukaan päivittää itsestään uuden, paremman version. Samalla sairaalan vuodeosastolla oleva äiti vaatii osansa. Äidin sairaus on kauhea, mutta samaan aikaan se luo niin absurdeja tilanteita ja keskusteluja, että lukiessa on pakko nauraa ääneen.

Minäpäivissä on tilannekomiikkaa ja nasevasta verbaliikasta ponnistavaa huumoria, mutta sen rinnalla myös vakavampaa sisältöä. Työelämän paineet tulevat hyvin esiin: ”Pitää olla liikkuva, joustava, itseohjautuva, heittäytyvä, luova ja milloin mikäkin superpallo. Ja koko ajan pitää hymyillä vaan.”

 

Romaani herättää miettimään kuinka ristiriitaisia ja tyhjiä monet ohjeistukset lopulta ovat, miten määritellään ihmisen arvo ja missä on tasapaino yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden vaatimusten välillä.

Äidin ja tyttären kipeä suhde tuo tarinaan oman ulottuvuutensa. Toisaalta olisin toivonut sille enemmän tilaa, mutta ehkä se olisi hajottanut kokonaisuutta. Nimittäin nyt rakenne ja juoni ovat ilahduttavan selkeitä. Tavaraa ei olla ängetty mukaan liikaa, henkilöhahmot ovat eläviä ja kerronta rullaa sujuvasti. Ja lisänä vielä lennokas kieli, joten kasassa on varsin oivallinen paketti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .