Kirja-arvio: Nainen ahtaalla pienoisromaanissa

Anja Erämaja

Imuri

WSOY 2019. 176 s.

Proosarunoilijana tunnettu Anja Erämaja kertoo Imuri-pienoisromaanissaan kontrollifriikkiyteen asti tehokkaasta Kristiinasta, naisesta, joka on melkein hukannut nimensä huolehtiessaan lapsistaan ja tissuttelevasta miesystävästään. Monenlaisissa arjen paineissa hän hakee yritysideaa ja kärsii päälle kaatuvista vaatimuksista.

Löydä sisäinen yrittäjyytesi, totta tosiaan, äläkä jää makaamaan oleskeluyhteiskunnan tuleen! ”Kaikilla on heikkouksia, puhuminen, sitä voi kehittää. Löydä sweetbot tai pot tai spot, no jotain mistä tykkäät, mistä on hyötyä maailmalle, tee se tiettäväksi, kukaan ei ole perfekti, suunnittele paras tapa jakaa oma tieto ja kokemus seuraavalle generaatiolle, kirjoita kaikki dokumentiksi, rupea mentoroimaan, näitä sessioita voi myös äänittää.”

Erämaja kirjoittaa sujuvasti ja leikittelee kielellä assosiatiivisesti, mutta loputtomien sattumusten suma on muodoltaan puuromaista.

Rakennetta jäntevöittävät lasten dialogit äidin kuoltua, mutta kokonaisuuden keskitys on kateissa. Tekstissä on sinänsä virkeitä havaintoja ahtaalla olevasta naisesta, mutta pienoisromaaniksi asti tämä vyöryttely ei kanna.

Parhaimmillaan Erämaja on silloin, kun hän hellittää hermostuneeksi käyvästä kekseliäisyydestä ja sallii avarat kuvat: ”Rakkaus jää. Muuttaa olomuotoaan, hiutuu sekin, haihtuu, kulkee tuulen mukana. Sitä hengitetään toisaalla. Se muuttuu hiljaiseksi tiedoksi, hyvin hiljaa suonissa virtaavaksi, hyvin pieneksi sitkeäksi tiedoksi hyvin pienistä hyvin yhteisistä ainesosista.”

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .