Kirja-arvio: Nyrjähtäneessä esikoisromaanissa pokeripöydät ja nettideitit ovat yhtäläistä peliteoreettista kenttää

Antti Kivimäen Odotusarvoisesti sinun -romaani pyrkii psykologisesti uskottavaksi addiktin muotokuvaksi.

Antti Kivimäki

Odotusarvoisesti sinun

Atena 2018. 271 s.

”Pelurithan tietävät kyllä, että ihminen kykenee istumaan vaikka melkein vuorokauden paikallaan korttipöydässä”, Fjodor Dostojevski kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten romaanissaan Peluri (1866).

Dostojevskin ajoista on edistytty. Pelurissa pääosin joutilas yläluokka joutui matkustamaan varta vasten kylpyläkasinoon leikkimään varoillaan. Nykyään voi pelata netissä parikin vuorokautta putkeen tiettyjen pillereiden avulla.

Antti Kivimäen (s. 1978) esikoisromaani Odotusarvoisesti sinun kuvaa pokeriammattilaisen addiktiivista arkea dostojevskilaisella vimmalla. Romaanin kertoja-päähenkilö Ville-Veikko Backman on lopettanut päivätyönsä keskittyäkseen pokeriin, mikä on johtanut siihen, että hänen avovaimonsa on lopettanut heidän suhteensa.

Viisi vuotta myöhemmin Ville pelaa edelleen pokeria yli kolmesataa nettideittiä kokeneempana. (”Luonnevikoja katsoo läpi sormien, jos nainen on 23/177/61.”) Kun korteilta ja naisilta ehtii, hän treenaa pelivoitoilla ostetun töölöläiskolmion kuntosalihuoneessa. Koulukiusaajiensa ivahuudot mielessään Ville kirjaa ylös pokeritienestinsä ja nappaa erektiolääkkeen ensitreffeillä (30/166/63).

Kivimäen romaani on mustassa huumorissaan Bret Easton Ellisin tyyliä muistuttava satiiri haavoittuneesta, suorituskeskeisestä maskuliinisuudesta ja markkinatalouden hämärissä nurkkapöydissä toistensa rahoja vaanivista onnettomista miehistä. Todennäköisesti, toivottavasti.

Varmuudella voi sanoa, että Odotusarvoisesti sinun on fiktiota pokeriin intohimoisesti suhtautuvasta henkilöstä, joka kärsii eroahdistuksesta. Ainakin se on ensimmäinen suomenkielinen pokeriromaani.

Sitten menee hetkeksi sormi suuhun. Mikä nuorehkon miehen monomaanisessa pokeri­odysseiassa nettideittiseireenien emättimiin on pointtina, missä on satiirin kärki?

Romaani pyrkii liioittelevanakin psykologisesti uskottavaksi addiktin muotokuvaksi, jonka tuskainen hauskuus (tai puuduttavuus) on päähenkilön järkähtämättömässä itsepetoksellisuudessa – oman elämänsä Pavlovin koiruudessa. Laajempi välineellistyneen maailmankuvan kritiikki on hajanaista, ja jonkinlainen häränsilmättömyys romaania sumentaa.

Pokerikohdiltaan Odotusarvoisesti sinun on erittäin pätevä ja dramaturgisesti onnistunut. Lopun sanasto perehdyttää lajin jargoniin.

Kertoja-päähenkilö Villeä voi pitää eräänlaisena Don Quijote -hahmona. Hän on lukenut liikaa peliteoriaa ja pokerioppaita. Kun Ville käyttää niiden logiikkaa nettideitteihinsä, syntyy paitsi vaikutelma sosiopaatista panomarkkinoilla myös todennäköisyyslaskennallista komiikkaa; aivan kuin Nikke Knatterton olisi tekemässä johtopäätöksiä mahdollisista seksikumppaneistaan.

Kipeää intensiivisyyttä huokuvan kokonaisuuden täsmentymättömyyttä paikkaa laadukkaaksi hiottu kieli. Ironia-astevaihteluilla pelaavasta romaanista jää hämmentynyt olo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.