Kirja-arvio: Orpo lapsen odysseia Siperiasta Pietariin

Eduard Kotšergin e lämäkertaromaani avaa Neuvostoliiton orpokotilasten julmat kohtalot.

Eduard Kotšergin

Risteillä ristityt

Suom. Tuukka Sandström. Idiootti 2017. 240 s.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä venäläinen Eduard Kotšergin on outo lintu kirjailijaksi. Hän syntyi Suuren terrorin vuonna 1937 ja joutui juuri ennen sotaa orpokotiin. Isä oli teloitettu ja puolalaissyntyinen äiti pidätetty vakoojana. Leningradin piirityksen aikana orpokodin lapset evakuoitiin Siperiaan Omskin lähelle entiseen vankilaan.

Vuonna 1945 kahdeksanvuotias Kotšergin pakeni Omskista tavoitteenaan palata äidin luokse Leningradiin. Pakomatka, suurelta osin ”jäniksenä” junissa, kesti pitkään.

Välillä piti ”talvehtia” matkan varrella olevissa vankiloissa, nähdä nälkää, kokea julmaa väkivaltaa, varastella ja piileskellä ja elää asunnottomana. Kului vuosia, mutta lopulta pojan ja äidin outo jälleennäkeminen Leningradissa onnistui.

Neuvostoliitossa oli satojatuhansia ellei miljoonia orpolapsia ensimmäisen maailmansodan, vallankumouksen, kansalaissodan, Suuren terrorin ja toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Heidän kohtaloistaan tiedetään vain vähän.

Usein neuvostoaikana sai lukea pelkkiä romanttishohtoisia tarinoita siitä, miten kasvatustieteilijä Anton Makarenko leipoi orpolapsista kunnon kansalaisia valtavilla eristysleireillä 1920–30-luvuilla teesinään muskettisoturien kuuluisa lause: ” Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!”

Todellisuudessa tuo ihmiskoe ei ollut lähimainkaan aina onnistunut. Monista orpolapsista tuli julmia stalinisteja, miliisejä ja upseereita, jotka kostivat kaltoinkohtelunsa alaisilleen. Toisista tuli ammattirikollisia ja monilta järkkyi mieli, jolloin siviilielämä kävi ylivoimaiseksi aikuisuuden ja vapauden koittaessa.

Kertojia ja muistelijoita on ollut vähän, ja siinä mielessä Eduard Kotšergin tekee tyylikkään poikkeuksen: Risteillä ristityt sai harvinaisena puolidokumentaarisena romaanina muutama vuosi sitten Kansallisen bestseller -palkinnon Venäjällä.

Romaanin outo nimi – Risteillä ristityt – tulee siitä, että vanhempansa menettäneet ja henkensä pitimiksi pikkurikoksiin syyllistyneet lapset ja nuoret koottiin Leningradissa ensin Kresty (Ristit) -nimiseen tutkintavankilaan ja lähetettiin sieltä junakuljetuksina kauas vankileirien saaristoon. Nuorimmat päätyivät vankiloita muistuttaviin orpokoteihin, joissa väkivalta ja eristyssellit olivat arkipäivää ja karkaamisyritykset tavallisia.

Eduard Kotšerginin romaania on verrattu Charles Dickensin orpolapsitarinoihin. Alkupuoliskoltaan se muistuttaa myös Aleksander Solzhenitsynin Ivan Denisovitsin päivää: tekijä kertoo paljon yksityiskohtia orpokotien arjesta.

Junajaksot ovat omanlaisensa ”matkakertomus”, läpileikkaus valtavasta Neuvostoliitosta sodan jälkeen. Toisaalta teoksen alkuperäinen kieli, niin sanottu ”russkaja fenja” eli alamaailman oma murre on taatusti teettänyt töitä suomentaja Tuukka Sandströmillä.

Kotšerginin myöhemmät vaiheet ovat lähes uskomattomat. Hänestä tuli kuvataiteilija, kirjailija ja Pietarin Draamateatterin luottolavastaja itselleen teatteriohjaaja Georgi Tovstonogoville. Sitä paitsi hän kirjoittaa yhä, 80-vuotiaana.