Kirja-arvio: Pekka Seppäsen Nyman loikkaa kepeästi kansakunnan Kekkos-hyllyyn

Romaanissa presidentti on lavastanut kuolemansa .

Pekka Seppänen

Nyman

Otava 2018. 477 s.

Uutisista hyvää huomenta. Presidentti Urho Kekkonen on elossa. Kuolemansa lavastanut Kekkonen on asunut 30 vuotta New Yorkissa salanimellä Nyman, kertoo Pekka Seppänen (s. 1960) uutuuskirjassaan.

Kirjan mukaan presidentti Mauno Koiviston menehtymistä seuranneella viikolla viime toukokuussa Suomeen palannut Kekkonen on ikäisekseen loistavassa kunnossa.

Seppänen paljastaa tavanneensa presidentin tämän omissa hautajaisissa ja käyneensä hänen luonaan New Yorkissa useita kertoja. Kirjassa tuodaan julki Kekkosen ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön saunominen Mäntyniemessä. Lisää aiheesta illan Ö-talkissa.

Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen tunnetaan kroonisesti huvittuneena, prismaattisena ajattelijana. Alun humoristinen uutisteksti sisälsi paitsi seppäsmäistä ironiaa myös Seppäsen ensimmäisen romaanin – Nymanin – juonipyörän.

Romaani-idean pöhköys on usein rohkeutta, siis hyve. Niin tälläkin kertaa. Vaikka Kekkosen karisma tehoaa Bronxissa, Nyman ei valitettavasti jaksa luoda uutta todellisuutta kekkosmaisella sitkeydellä, vaan romaanin dynamo rakentuu lopulta turvallisemmasta elementistä: muistamisesta. ”Pekka Seppänen” muistelee teinivuosiaan, Nyman sekalaisia, ja siinä sivussa he ystävystyvät sujuvassa dialogissa.

Tapiolassa kasvaneen Seppäsen isä oli korkeakoulujen politisoitumista vastustanut Helsingin yliopiston sosiologian professori Paavo Seppänen (1924–2013), ”taistolaisten tappolistan” kärkinimi. Pekan kotona oppima läntinen demokratiakäsitys ja Kekkos-kritiikki olivat toisinajattelua suomettuneella 1970-luvulla.

Nymanin voi tulkita pisteliääksi yritykseksi ymmärtää YYA-Suomen suuriruhtinaskuntaa jälkilöylyineen. Intiimeistä suhteistaan romaanin Nyman vaikenee. ”Sitä kutsutaan toisen ihmisen kunnioittamiseksi.” Toisinajattelua lörpöttyneellä 2010-luvulla.

Urho Kekkonen näyttäytyy niin jättiläismäisenä hahmona Suomen historiassa, että vastikään esitetty Marjo Vilkon käsikirjoittama ja Jari Tervon juontama kahdeksanosainen dokumenttisarja Kekkonen vaikutti ansioistaan huolimatta vain pintaraapaisulta ihmistä suuremmasta elämästä.

Tutkimuskirjallisuutta Kekkosesta löytyy hyllymetreittäin, ja kaunokirjallisuudessakin hän häärää: tällä vuosikymmenellä esimerkiksi niin romanttisena reaalipoliitikkona Raija Orasen romaaniparissa Nimeltään Kekkonen ja Kaiken takana Kekkonen kuin Pohjolan demiurgina Pia Pesosen novellikokoelmassa Urho Kekkonen Strasse.

Pekka Seppäsen Nyman loikkaa kansakunnan Kekkos-hyllyyn kepeästi. Kokeneen kolumnistin romaani on persoonallinen tilinteko ja sovinto Kekkoslovakian kanssa; vaivatonta luettavaa.

Omalla semisavolaisella tavallaan Nyman vahvistaa kahta lausetta Juha Seppälän proosateoksesta Suomen historia: ”Sillä oli liukas pää josta kukaan ei saanut otetta. Kekkosen muistomerkki on korkkiruuvi.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.