Kirja-arvio: Riemastuttavan nyrjähtänyt näkökulma jää puuttumaan uudessa Tatu ja Patu -kirjassa

Aino Havukainen
ja Sami Toivonen

Tatu ja Patu, kauhea Hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja

Otava 2019. 31 s.

Tatu ja Patu -kirjasarjan merkitystä suomalaisten lasten lukuinnostukselle tai suomalaiselle lastenkulttuurille ei voi kuvailla muuten kuin hehkuttavin ylisanoin. Joten enempiä kehumatta asiaan. Sarjan 21. osassa on synkkä ja myrskyinen yö.

Tatu, Patu ja heidän ystävänsä Veera päättävät kertoa toisilleen outoja juttuja. Sellaisia tarinoita, mitä tulee mieleen pimeänä iltana kaakaomukin äärellä.

Aukeaman mittaisissa episodeissa esitellään muun muassa Jyväskylän Säynätsalon sillalle jähmettynyt salama, Vlad Selittäjä, jonka jutut eivät kestä päivänvaloa, pikkuruinen Kirppu-Thor sekä varttuneemmille lukijoille korvamadon taatusti istuttava Ping Ping Pingis Khan.

Nimestään huolimatta kirja ei ole kovin pelottava, vaan se sopii ainakin suurimmalta osin iltalukemisiksi herkemmillekin. Tuttuun tapaan tarjolla on runsaasti yksityiskohtia ja sanaleikkejä, joista riittää bongattavaa usealle lukukerralle.

Sekä allekirjoittanut että lapsista koottu testiryhmä olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että parhaiden Tatu ja Patu -kirjojen joukkoon Hirviö-hirviö ei nouse. Osa jutuista naurattaa, osa ei.

Ehkä syynä on se, että kun Outolan pojat kertovat oudoista tapahtumista, ei lopputulos ole useinkaan niin outo kuin Tatun ja Patun seikkaillessa arkisissa ympyröissä. Käy samalla tavalla kuin matematiikassa, kun kaksi peräkkäistä miinusta kumoaa toisensa. Se riemastuttavan nyrjähtänyt näkökulma jää puuttumaan.

Yksi kirjan ehdoton helmi on nimessä mainittu Hirviö-hirviö. Otukseen on sommiteltu huolellisesti 35 hirviötä muinaisesta Kreikasta Loch Nessin kautta Hollywoodin luomuksiin. Siis hirviö jokaiseen makuun.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .