Kirja-arvio: Romaani kuin Rubikin kuutio – Marisha Rasi-Koskisen uutuus yhdistää scifiä, yhteiskuntajännäriä ja kehitystarinaa

Marisha Rasi-Koskinen

Auringon pimeä puoli

WSOY 2019. 369 s.

 

Jyväskyläläislähtöinen psykologi ja kirjailija Marisha Rasi-Koskinen tutki jo romaanissaan Eksymisen ja unohtamisen kirja ihmismielen ja ajan suhdetta. Kirjailijan ensimmäisessä nuortenromaanissa Auringon pimeä puoli tuo suhde muuntuu entistäkin monimutkaisemmaksi.

Auringon pimeän puolen päähenkilö on teini-ikäinen Emilia, joka asuu isoisänsä kanssa pienessä suljetussa yhteisössä, Voiton Kaivoksessa. Voitto Valo on karismaattinen Johtaja, huomionkipeä vallanjanoinen manipuloija. Voiton Kaivoksen asukkaat ovat samankaltaisessa hypnoosissa kuin tiettävästi pääosa Pohjois-Korean väestä. Emilian äiti kuoli, kun tyttö syntyi, ja isä lähti omille teilleen. Tämä mietityttää Emiliaa. Hänen elinympäristönsä on hankala ja siinä pärjääminen jokapäiväinen urakka.

Emilia ja isoisä eivät ole sokeassa uskossa Johtajaan. Heillä on ulkopuolisen tarkkailijan asenne. He tekevät kaikkensa suojellakseen elämänvapauttaan, ja varsinkin Emiliasta on tulossa yhä rohkeampi tutkimusmatkailija sekä kotiseutunsa että itsensä suhteen. Se ei ole vaaratonta autoritaarisessa yksimielisten yhteisössä.

Emilian ystävä Mitek on innokas tiedemiesluonne. Hän pohtii kvanttifysiikan oletuksia ajasta neljäntenä ulottuvuutena, madonreikiä aika-avaruudessa ja ajassa matkustamista. Jos Emilia voisi käydä menneisyydessä, voisiko hän selvittää vanhempiensa mysteerin?

Kirjan minäkertojana Emilia korostaa alusta asti, ettei tarinalla ole tiettyä alkua tai loppua, tai niitä on monta. Kertomisen tyyli on eräänlaista kaunokirjallista suhteellisuusteoriaa. Emilian käsitys elämästään on aukkoinen ja kysymyksiä täynnä.

 

Voiton Kaivoksessa on myös suuri salaperäinen kaivos. Sinne luvatta meneminen on ankarasti kielletty, mutta kaivos vetää puoleensa Emiliaa ja Mitekiä. Kaivoskuilut ja tarve kaivella menneisyyttä yhdistyvät fantasiaksi, jossa aika on neljäs ulottuvuus. Siinä ei liikuta lineaarisesti vaan syklisesti.

Auringon pimeä puoli on yhdeltä ulottuvuudeltaan scifiä, toiselta yhteiskuntajännäriä, kolmannelta yksilöhistoriallista kehityskertomusta ja selviytymistarinaa. Se pyörittää moniulotteisuuttaan kohtuullisen taitavasti.

Romaanin rakenne on haasteellinen kuin Rubikin kuutio. Koska juoni kuljettaa myös ihmissuhdedekkaria, lukijan tarkkaavaisuus ei saa herpaantua.

Tarinassa spekuloidaan ajanliikkeen ymmärtämistä kehinä, ja romaani esittää kiehtovia kysymyksiä tapahtumaketjujen muuttamisesta taakse- tai eteenpäin. Jos ihminen voisi pujahtaa aikatasosta toiseen, voisiko hän käydä tervehtimässä itseään ja lähipiiriläisiä eri ikävaiheissa? Kysymys tuntuu hassulta, mutta on mentaalisena ideana psykoterapian ja psykoanalyysin ytimessä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .