Kirja-arvio: Terhi Rannelan romaanissa ollaan elämän puolella

Terhi Rannela

Kiivaat

Karisto 2019. 209 s.

 

Monipuolinen ja monilajinen Terhi Rannela (s. 1980) on sijoittanut uuden romaaninsa Kiivaat pääosin nykyiseen kotikaupunkiinsa Tampereelle. Teos perustuu tositapahtumiin ja kertoo jatkosodan aikaisesta nuorten vastarintaliikkeestä.

Kerrontahetki on vuosi 1955. Minäkertoja Salme kirjoittaa kehyskertomuksena polveilevaa kirjettä nuoruudenrakkautensa vaimolle: ”Pyydän, että olet kärsivällinen ja annat minulle aikaa, sillä päästäkseni tähän päivään, siihen, miten sinun ja minun tiemme lopulta risteävät, minun on aloitettava kaukaa.”

 

Kirje kertoo paljon: siinä tulevat esille kirjoittamisen perustelut ja muistamisen ongelmat, kaikki kuulaassa ja siilaantuneessa muodossa. Samalla romaani on väkevä ja intensiivinen, vaikka voi kysyä, onko minäkertojan tyttönimen oltava osoittelevasti Kiivas.

Salme on työssä trikootehtaassa ja tahollaan naimisissa. Hän kuvittelee mielessään nuoruudenrakkautensa avioliiton tilaa ja jokapäiväistä elämää. Salmen poliittinen toiminta on verenperintöä. Hänen aktivistiäitinsä on turvasäilössä, ja Salme varttuu mummonsa hoivissa. Ukki on ammuttu sisällissodassa, ja Salmen veljen mieli on järkkynyt talvisodan pommituksissa.

 

Jo lapsena Salme osallistuu nälkälakkolaisen hautajaisiin ja näkee tilaisuutta valvovien poliisien väkivaltaisuuden. Myöhemmin hän pitää kirjallisuuspiirissä alustuksen Ruskeasta kirjasta – Saksan natsiterrorin hirmuista, vaikka sen omistaminen tietäisi pidätysmääräystä.

Lopulta Salme joutuu Hämeenlinnaan vankilaan. Hän tapaa siellä äitinsä, joka vuosien synnyttämästä etäisyydestä huolimatta sanoo olevansa ylpeä tyttärestään.

Kiivaat päättyy harmonisesti, ja teos on voimakkaasti elämän puolella. Paikallishistoriallisesti teos on kiintoisa: Pispala ja muut Tampereen maamerkit on kuvattu eloisasti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .