Kirja-arvio: Terveisiä muinaisesta Roomasta – Plinius nuoremman tekstit kertovat muun muassa Vesuviuksen purkauksesta

Plinius nuorempi
Kirjeitä keisariajan Roomasta
Suomentanut Marja Itkonen-Kaila ja työryhmä. Gaudeamus 2019. 158 s.

Kuva: Gaudeamus
 

Marja Itkonen-Kaila (s. 1935) on tehnyt suuren, mutta liian vähän palkitun elämäntyön antiikin kirjallisuuden kääntäjänä. Hän oli keskeisesti mukana suomentamassa muun muassa Platonin teoksia. Nyt ilmestyy tarkistettuna laitoksena valikoima Plinius nuoremman (n. 61–113 jKr.) kirjeitä, joita ensimmäisen kerran saatiin suomeksi vuonna 1974.

Kirjeistä kuuluisimmat kuvaavat Vesuviuksen purkausta 24. elokuuta vuonna 79. Plinius nuoremman eno Plinius vanhempi oli luonnontieteilijä, joka sattui olemaan keisarillisen laivaston palveluksessa tulivuoren lähistöllä. Hän olisi voinut purjehtia pakosalle, mutta ei voinut vastustaa kiusausta jäädä havainnoimaan mahtavaa luonnonnäytelmää – ja menehtyi tuhkan ja tulikiven alle.

Myös Plinius nuorempi oli paikalla, jäi henkiin ja kirjoitti katastrofista ainoan säilyneen silminnäkijäkuvauksen, jonka hän lähetti historioitsija Tacitukselle:

"…kaikkialle laskeutui pimeys, ei sellainen kuin kuuttomana ja pilvisenä yönä vaan niin kuin suljetussa huoneessa, josta valo on sammutettu. Kuului naisten kirkumista, lasten parkunaa ja miesten huutoja… Monet kohottivat kätensä jumalia kohti, mutta useimmat eivät uskoneet jumalia enää olevan olemassakaan…"

Tuhkan alle hautautui kokonaisia kaupunkeja, joista kuuluisin on Pompeji.

 

Miten ylipäänsä voimme tietää jotain antiikin ihmisten arjesta? Kirjeet ovat todistusvoimaisia, mutta niitä on säilynyt hyvin vähän. Plinius nuoremman kirjeitä kuitenkin tunnetaan 319 kpl. Hän kertoo niissä aivan arkisistakin asioista kuten silmäsairaudestaan. Arkielämän lähde ovat myös Pompejin seinäkirjoitukset eli graffitot, joita monet suomalaisetkin arkeologit ovat tutkineet.

Valikoiman viimeinen kirje ei ole miellyttävää luettavaa, sillä se kertoo kristittyjen vainojen alkamisesta Rooman valtakunnassa. Plinius nuorempi toimi tuolloin Bithynian maaherrana Vähässä-Aasiassa. Hänen hallintoalueelleen oli levinnyt uusi outo uskonto, jonka harjoittajat kokoontuivat nauttimaan yhteistä ateriaa, nimittäin ehtoollista, joka maaherran sanoin oli "aivan tavallinen ja viaton".

Maaherra määräsi kaksi diakonissaa kidutettaviksi saadakseen selville, mistä oikein oli kysymys. Kun asia ei sillä valjennut, Plinius kirjoitti keisari Trajanukselle Roomaan kysyäkseen neuvoa.

Trajanus vastasi kehottaen malttiin. Aktiivista kristittyjen vainoa ei pidä käynnistää, mutta jos joku julkisesti tunnustautuu kristityksi, hänet pitää armotta teloittaa varoitukseksi muille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.