Kirja-arvio: Yksityisiä varjoja maailman reunalla

Asko Sahlberg

Amandan maailmat

Like 2017.137 s.

Asko Sahlbergin pienoisromaanille on ominaista erilaisten ihmisten lähinnä satunnainen kanssakäyminen. Amandan maailmojen kerrontaa sävyttää valojen ja varjojen kaksinaisuus. Yksilön elämään samastuessaan yön tunnelmat ovat monesti suojaisammat ja todellisemmat kuin sosiaalisen yhteisön luonnottomalta vaikuttava päivämaailma.

Eristäytynyt vanhus Amanda asuu kaupungin laidalla pienessä talossa perunamaan kupeessa. Suhde ikämiesmiesnaapuriin Janssoniin silti kuvastaa naisen kaipuuta paitsi yksinäisyyteensä myös äidillisyyteen ja huolehtimiseen.

Tätä lievästi pyhimysmäistä piirrettä kirjan kehityskulku laajentaa Amandan törmättyä kerjäläispakolaiseen. Samir-pojasta tulee vanhalle naiselle kuin opas, joka johdattaa hänet kohtaamaan nykymaailman perikatoa mutta samalla omaa sisintään.

Levoton kaupunkiympäristö pakolaisiin liittyvine yhteenottoineen on äkkiä osa Amandan arkea. Käy myös ilmi, että väkivaltaiset olosuhteet rinnastuvat naisen varhaiseen henkilöhistoriaan. Sen traagiset väärinkäytökset perustelevat vanhuksen hyväntahtoisuuteen suuntautuvaa mieltä.

Sahlberg limittää taidokkain vertauksin ja kohtauksin pirstoutuvan yhteisön ja empaattisen mutta itseuskollisen yksilön elämänkohtia.

Yksinkertainen Amanda on väistänyt nykymaailman hälyä vetäytymällä omaan vanhakantaiseen elämänmuotoonsa. Hän hoitaa kasvimaata, hamstraa kenkiä tuntemattomien tarpeiden varalle ja pitää hetkittäin seuraa naapuri Janssonille.Latinasta suomennettuna amanda merkitsee ”rakastettavaa”.

Nimenomaan Samirin tilanne ajaa vanhuksen äkkiarvaamatta toisenlaiseen, ulospäin suuntautuvaan toimintaan. Samir motivoi Amandaa eettisiin tekoihin ja edelleen onnen sukuisiin tuokioihin.

Suhteessa vastaan syöksähtävään ulkomaailmaansa Amanda on pelokas ja sisukas. Lisäksi tuo urbaani ja absurdi maisema siis heijastaa paitsi rikkoutumistaan myös Amandan nuoruutta, häntä kolhineita kokemuksia, joita unet vavahduttavasti peilaavat.

Lukija saattaa odottaa kirjan rakenteeseen tarkempaa jäsennystä ja jännitteisempää kaarta, mutta Sahlbergin kieli on vaikuttavaa, aistivasti visuaalista. Aihe on lähellä ja pelottava. Sinänsä valoisa pieni elämä näkyy nykyisen tai lähitulevan yhteisörealismin kehystämässä jokapäiväisen pimeyden kuvastimessa – käsiin särkyvässä maailmassa, josta edes yksinäisin ei voi likikään tyystin irtautua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.