Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa – Jyväskylässä opiskelleen Antti Röngän esikoisteos on selviytymistarina helvetistä, jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan

Antti Röngällä menee nyt hyvin. Torstaina ilmestynyt esikoisromaani on yhden unelman täyttymys. 23-vuotisjuhliaan juuri viettäneen miehen mieli tuntuu kesäloman jälkeen levänneeltä, ja vuoden tauolla olleet opinnot ovat jatkumassa syksyllä Tampereella. Urheilukin maistuu taas: hyvänä päivänä 400 metriä taittuu yhä alle 55 sekunnin.

Vielä viime syksynä Röngän elämässä oli niin paljon syvää mustaa, että eräänä päivänä hän heräsi sairaalan päivystyksestä. Sängyn reunalla seisoivat vanhemmat, joilta Rönkä oli salannut visusti lähes koko peruskouluajan jatkuneen kiusaamisen. Muuton opiskelukaupunkiin piti olla uusi alku, mutta se laukaisikin masennuksen ja ahdistuksen.

Lopulta Rönkä oli saanut sovittua ajan psykiatrille ja sai heti rajoittamattoman reseptin Oxamin-nimiseen mielialalääkkeeseen. Eräänä iltana hän otti aivan liian monta pientä pilleriä kerralla ja lähti baariin.

 

Tapaamme kahvilassa Lahden keskustassa. Rönkä hörppii kupistaan ja puntaroi, kuinka paljon tällaisissa haastatteluissa on syytä omaa elämäänsä avata. Faktat ovat kuitenkin jo pöydällä. Vaikka Jalat ilmassa -kirjan päähenkilö on nimeltään Aaro, se on Antti Röngän tarina. Sitä paitsi Rönkä on saanut salailusta tarpeekseen.

On siis kerrottava. Kun Antti Rönkä (s. 1996) oli seitsemänvuotias ja asui Vääksyssä, hänet määrättiin yhdeksäksi vuodeksi peruskoulu-nimiseen laitokseen. Fyysisestä ja henkisestä satuttamisesta tuli luokan poikien keskuudessa normi. Asia pysyi piilossa, sillä Rönkä oppi häpeämään itseään ja sitä, että ei ollut hyväksytty.

– Oikeastaan jouduin silmätikuksi jo eskarissa. Kun pienessä koulussa lyödään kerran joku leima, se rooli pysyy, sillä ihmiset eivät vaihdu. Lopulta siitä tulee itseään toteuttava ennuste, joka seuraa mukana, vaikka vaihtaisit paikkakuntaakin. Se siinä oikeastaan onkin pahinta, eivät ne itse teot, Rönkä analysoi.

Kiusaamisen uhka oli koulussa jatkuvasti läsnä, vaikka aivan joka päivä ei olisikaan kiusattu. Rönkä ei kuitenkaan syyllistä entistä opinahjoaan tai tunne edes katkeruutta kiusaajiaan kohtaan. Hän ei osaa myöskään sanoa, olisiko kiusaaminen voitu jotenkin katkaista. Kaikkia kiusattuja hän kehottaa kuitenkin puhumaan asiasta, niin vaikealta kuin se tuntuukin.

– Nyt tuntuu absurdilta, että itse peittelin niin kauan tapahtunutta, mutta lapsena sitä yritti vain selviytyä jotenkin seuraavaan päivään. Joka päivä oli helpompaa sulkea se pois kuin ottaa asia puheeksi, hän muistelee.

Ajatus kirjan kirjoittamisesta oli pyörinyt Röngän mielessä jo kauan ennen kuin hänet hyväksyttiin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja kasvatustieteitä. Ensimmäiset muistiinpanot esikoisromaaniaan varten hän teki kuitenkin vasta syksyllä 2017 Lahden Suomalaisesta kirjakaupasta ostamaansa muistikirjaan.

– Alkoi tulla taas kerran ahdistuneita ajatuksia, ja tuli jonkinlainen impulssi selvittää, mistä se kaikki johtuu. Menin Pikku-Veskun puistoon, istuin penkille ja kirjoitin siinä ensimmäiset rivit. Tuntui, että tämä on aihe, josta mulla on sanottavaa.

Kirjan ensimmäinen versio valmistui vuodessa, ja kustantaja löytyi nopeasti. Itse kirjoittamistyö oli Röngälle entuudestaan tuttua, sillä hänen isänsä on Petri Tamminen. Rönkä arvelee kuitenkin olevansa kirjailijana enemmän velkaa Taisteluni-sarjasta tunnetulle Karl Ove Knausgårdille.

– Ehkä isän antama roolimalli toimi pitkään päinvastoin jopa eräänlaisena karkotteena, kun piti tehdä irtiottoa kotoa, hän miettii.

Rönkä kertoo kokeilleensa ensin, voisiko kääräistä rajut kokemuksensa vaikkapa fantasiaan tai epäluotettavan kertojan taakse. Lopulta raaka rehellisyys tuntui kuitenkin toimivan parhaiten.

– Sen verran etäännytin, että laitoin kertojaksi Aaron enkä Anttia. Lukijan on ehkä helpompi samaistua fiktiiviseen hahmoon. Kaikki kirjassa kuvattu on kyllä tapahtunut minulle, mutta se on tietenkin vain osatotuus elämästäni.

Rönkä huomauttaa, että hänen lapsuudessaan oli paljon valoisiakin hetkiä. Esimerkiksi pianotunnit ja yleisurheilu toimivat henkireikinä.

– Pärjäsin niissä aina hyvin ja sain sitä kautta itseluottamusta. Lisäksi mulla oli turvallinen koti. Ilman sitä yhtälö olisikin voinut olla aika rankka, Rönkä arvelee.

Joidenkin tutkimusten mukaan kymmenesosaa lapsista kiusataan peruskoulussa. Mielenterveysongelmista kärsii puolestaan jossain vaiheessa elämäänsä jopa neljännes suomalaisista. Silti kyseisiin aiheisiin liittyy yhä paljon häpeää ja puhumattomuutta. Miksiköhän?

Rönkä arvelee, että perimmäinen syy vaikenemiselle on se, että ihmiset pelkäävät heikkoutta. Toisessa ihmisessä näkyvä haava paljastaa kaiken sattumanvaraisuuden ja sen, kuinka haurailla säikeillä roikumme lopulta itsekin kiinni omassa todellisuudessamme. Rönkä muistuttaa, että aallonharjalta voi olla hyvin lyhyt matka pohjalle.

– Jos joku ventovieras olisi esimerkiksi nähnyt minut viime syksynä sen lääkekohtauksen aikaan, niin tuskinpa he olisivat ajatelleet, että siinä menee lahtelaisesta eliittilukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut mies, joka on opiskellut vuoden yliopistossa ja kirjoittanut juuri lapsuuskokemuksistaan romaanin.

Röngän hairahdus pimeään oli ”lyhytaikainen mutta sitäkin pahempi”. Se toimi kuitenkin herätyksenä, sillä sen jälkeen Rönkä tajusi viimeistään tarvitsevansa apua. Hän sanoo nyt, että riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet olivat totaalisen väärä keino menneisyydestä juontuvien ongelmien käsittelyyn.

– Bentsodiatsepiinit leikkaavat veitsen tarkkuudella ahdistuksen pois, joten totta kai niitä käyttää. Mikään terapia tai mindfullness ei voi kilpailla niiden kanssa, mutta nehän eivät poista sitä ahdistuksen perimmäistä syytä.

Rönkä kertoo saavuttaneensa menneisyytensä kanssa rauhan, eikä toivo anteeksipyyntöjä kiusaajiltaan. Hän keskittyy nyt tuleviin opintoihinsa eikä osaa vielä sanoa, saako esikoiskirja jossain vaiheessa jatkoa.

– Tuntuu vieläkin täysin epätodelliselta, että se todellakin julkaistaan. Haluan kyllä jatkaa kirjoittamista, mutta Aaro ei ehkä enää jatka.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .