Kiusaamiseen voi kuolla

Jyväskylän Huoneteatteri

Meganin tarina

Ensi-ilta Huoneteatterissa 24.2.2012.

Henkinen julmuus, kiusaaminen, hyljeksityksi tuleminen – miltä kuulostaa? Tuskin kukaan iloitsisi kuullessaan lapsensa joutuneen kiusatuksi, niin että tämä näkisi itsemurhan ainoana pakotienä.

Näin kuitenkin kävi Meganille, pienen amerikkalaiskaupungin tytölle. Näennäisen viattomasta pikkuriidasta alkanut välirikko parhaan ystävän kanssa sai aikaan hallitsemattoman tapahtumavyöryn, jonka lopputulos oli peruuttamaton. Kuollutta ei voi herättää henkiin.

Näytelmä kertoo tositarinan nettikiusaamisesta ja sen seurauksista. Ilmiö on asiantuntijoiden mukaan yleinen. Internetin keskustelupalstat suosivat anonyymiyttä: kuka tahansa voi luoda kuvitteellisen identiteetin ja käyttää sitä haluamallaan tavalla omien tarkoitusperiensä edistämiseksi.

Julmaa? Sen kertoo Meganin tarina. Kummallisinta kertomuksessa on, että myös niin sanotut aikuiset – lasten vanhemmat – ovat valmiita käyttämään välineen sallimia mahdollisuuksia sairaalla tavalla.

Meganin tarina on paitsi tosi ja sen vuoksi erityisen puhutteleva, myös yhdenlainen jännitysnäytelmä. Se kertoo amerikkalaisen lakijärjestelmän outoudesta ja ihmisten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta kantaa vastuuta teoistaan. Samalla se paljastaa uhrin omaisten voimattomuuden ja sen, mitä lapsen menehtyminen tekee perheelle. Suru voi olla liian suuri jaettavaksi.

Nuorisojoukolle suunnatun koulutusproduktion tuloksena syntynyt näytelmä on koko työryhmän komea voitto. Ohjaaja Mirka Seppäsellä on taito opettaa ja ohjata suuriakin joukkoja. Esityksen rytmi on kohdallaan, ja intensiteetti näyttämöllä säilyy loppuun saakka. Seppänen vastasi myös esityksen äänimaailmasta, joka yhdessä Riku Suonion video- ja kuvaprojisointien kanssa on enemmän kuin olennainen osa näytelmää.

Nuorista esiintyjistä osa on näyttämöllä ensimmäistä kertaa. Pääosan esittäjä Nelli Vilhuniemi tulkitsi nuoren tytön mielialan heilahtelut, toivon ja epätoivon uskottavasti. Aino Martiskainen tyypitteli myyjättärensä osuvasti, ja Nina Hakkarainen hautajaismenojen johtajana ja lakinaisena sai rooleihinsa särmää.

Myös muut esiintyjät olivat enimmäkseen sisäistäneet tehtävänsä, niin että roolin työstäminen oli muutakin kuin ulkokohtaista esittämistä.

Näytelmä veti ensi-iltayleisön hiljaiseksi. Eikö se ole osoitus ajatuksia ravistelevasta teatteriesityksestä?

Maija-Liisa Westman

Käsikirjoitus: Tuomas Timonen. Ohjaus ja äänisuunnittelu: Mirka Seppänen. Puvustus, lavastus ja tarpeisto: Anniina Kärkkäinen. Projisoinnit, videot ja valokuvat: Riku Suonio. Valosuunnittelu: Arto Saarelainen. Rooleissa: Nelli Vilhuniemi. Riitta Saarelainen, Kari Eloranta, Juuso Metsälä, Pilke Salo, Sari Pätsi, Tuomas Vaahtoluoto, R. Suonio, Terri Niemi, Aino Martiskainen, Nina Hakkarainen, Erkka Gummerus, Kai Hemminki, Raija Niiniaho, Jani Ahola, Jussi Niemelä, Panu Kivi, Lauri Laakso, Kimmo Hannula.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.