Kjell Askildsen - Saari

KJELL ASKILDSEN
Saari
Suom. Taija Teva. Like 2009, 125 s.
Olen pitänyt Kjell Askildsenista aina, etenkin Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset -novellikokoelma oli upea. Pienoisromaani Saari on hienovarainen ja tarkka teos. Kirjailija ei tuhlaa sanoja. Vain se sanotaan, mikä on oleellista.

Kirjan on taitavasti suomentanut Tarja Teva. Ulkoasu ja taitto on nimettömäksi jäävän tekijän lähes yhtä hyvä suoritus, edes sisäkansitekstit eivät epäonnistu. Tällaista pitäisi käyttöliittymän nimeltä kirja olla aina. Kokonaisvaltainen kokemus, jonka sisälle on kirjoitettu yksi maailma.

Norjalaiskirjailija on tähän asti lukemissani teoksissa ollut aina erinomainen; yksi parhaista elävistä kirjailijoista. Voi olla, että näennäinen koruttomuus ja pienimuotoisuus eivät puhuttele kaikkia lukijoita.

Minua kuitenkin viehättää Askildsenin lakoninen tapa kuvata asioita. Alussa mainittu novellikokoelma kuvaa vanhuutta siten, etten muista kenenkään toisen sitä niin taitavasti tehneen.

Saari tekee lähes saman aika klassiselle mustasukkaisuuden kuvaukselle. Se ja lopulta vain se on tärkeää sanataiteessa; tehdä sana lihaksi.