Kleopatra - Kolmen kulttuurin kuningatar – Wolfgang Schuller

WOLFGANG SCHULLER Kleopatra - Kolmen kulttuurin kuningatar Suom. Ilona Nykyri. Atena 2007, 245 s.

Egyptin kuningatar Kleopatra (69-30 eKr.) on antiikin naisista eniten kiinnostanut jälkipolvia. Kirjallisuus, elokuva, kuvataide ja jopa sarjakuva ovat hyödyntäneet myyttiseksi hahmoksi noussutta Kleopatraa, jonka kauneus on puhuttanut pari tuhatta vuotta.

Historiankirjoitukselle Kleopatra on ollut vaikeampi tapaus. Hänen toimistaan, ulkonäöstään tai suhteestaan roomalaisiin suurmiehiin ei lopulta tiedetä kovinkaan paljon, mutta jotain kuitenkin.

Historian emeritusprofessori Wolfgang Schullerin kirja Kleopatra - Kolmen kulttuurin kuningatar on tiivis yhteenveto aiheesta. Schuller korostaa kirjan otsikon mukaisesti Aleksandriassa hallinneen Kleopatran monikulttuurisuutta. Kleopatra oli egyptiläinen farao ja samalla Ptolemaios-sukuun kuuluva hallitsija (siis kreikkalaisen kulttuuripiirin edustaja) sekä Rooman vaikutuspiirissä olevan maan johtaja.

Kleopatra oli kyvykäs ja sivistynyt hallitsija, joka osasi myös käyttää viehätysvoimaansa apuna yrittäessään säilyttää Egyptin aseman Rooman paineessa. Schuller arvioi, että Kleopatran aikana Egypti nousi takaisin merkittäväksi valtioksi, luhistuakseen jälleen hänen kuolemansa jälkeen.

Kleopatra oli tarvittaessa häikäilemätön ja julma: hän tapatti esimerkiksi lähisukuaan. Nämä piirteet eivät olleet kuitenkaan vieraita antiikin ajalla.

Suhde Caesariin ja Marcus Antoniukseen

Kuningattaren suhteesta Caesariin ja Marcus Antoniukseen tiedetään se, että kummankin kanssa hän sai jälkikasvua. Tai oikeastaan Kleopatra väitti, että hänen 47 eKr. syntynyt poikansa Kaisar oli Caesarin lapsi. Schuller päätyy samalle kannalle, vaikka lähteiden perusteella lopullista varmuutta asiaan on vaikea saada.

Schullerin mukaan Caesarin ja Kleopatran suhde oli avioliiton omainen. Suhde Marcus Antoniukseen oli kiinteämpi ja pitempi. Tämä historian kuuluisin rakkaussuhde päättyi antiikin tragedian tapaan kummankin itsemurhaan.

Schuller arvioi, että suhteissa oli epäilemättä kysymys rakkaudesta, mutta paljon oli kyse myös politiikasta. Kukin tavoitteli henkilökohtaista hyötyä taistelussa vallasta. Roomalaiset lähteet väittävät Kleopatran pitäneen suurmiehiä eroottisina orjinaan ja käyttäneen heitä hyödykseen. Vastustajien laatimissa aikalaiskirjoituksissa Kleopatrasta annettiin halveksiva kuva.

Roomalaiset runoilijat olivat pääosin armottomia kuningatarta kohtaan. Vergilius ja Horatius korostivat kuitenkin myös Kleopatran suuruutta.

Kleopatran ulkonäkö on aina kiehtonut ihmisiä. Cassius Dio ylisti häntä henkeäsalpaavan kauniiksi. Plutarkhos taas nosti esille viehätysvoiman, joka näkyi hurmaavana käytöksenä ja tenhoavana äänenkäyttönä.

Eräissä kolikoiden kuvissa pistää silmään korostetun pitkä ja kyömy nenä. Schullerin mukaan nämä kuvat ovat vääristyneitä ja kyse on kaiverrusvirheestä. Useissa kolikoissa nenä on sopusuhtainen, kampaus yksinkertainen ja olemus vaatimaton.

Kleopatran henkilöstä ja toimista jää paljon ikuiseksi salaisuudeksi. Kirja kuitenkin vahvistaa sitä käsitystä, että Kleopatra oli merkittävä hallitsija ja poikkeuksellinen nainen.

ANTTI NISULA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.