Knucklebonehead

Laulaja-kitaristi Oskari Martimo hakkaa lekalla mäsäksi pianoja ja sahaa kitaroita kahtia. Puoliso on huolissaan: ehkä miehen ei kannata riehua kirveen kanssa lavalla, ettei vain satu mitään.

Vimmaista rokkia paukuttava Knucklebone Oscar -yhtye tunnetaan räväkästä esiintymisestään. Päivisin opettajana työskentelevä Martimo päästelee lavalla paineita olan takaa. Hotellihuoneitakin on hajoteltu.

Ikää alkaa kuitenkin olla jo neljäkymmentä ja esikoislapsikin on syntynyt. Pitäisiköhän sitä hiljalleen seestyä? Tai onko tuhoaminen enää edes hauskaa?

Oskari Pastilan Knucklebonehead-dokumentti seuraa Martimon elämää kotosalla Suomessa ja bändin kolmen viikon kiertuetta Kiinassa.

Pastila on pyrkinyt rakentamaan isoa kontrastia Martimon arkisen puolen ja ”pimeän” puolen välille. Jonkinlaista kriisiä Martimo käy läpi.

Välillä istutaan Martimon kanssa psykiatrilla ja kuullaan tämän varoittavan häntä liiasta itsetuhoisuudesta. Ilmaan jää kysymys, onko bändin esiintymisessä muka jotain erityisen vaarallista ja paheellista?

Näemme muusikot lillumassa uima-altaassa Kiinassa, läpsimässä toisiaan perseelle ja hajottamassa muutamia mikrofoneja.

Kiertueen jälkeen Martimo kertoo olevansa ahdistunut. Ei kai ihme, jos on tullut dokattua paljon. Psykiatrina en olisi huolissani.

Katsojana odottaisin tarkempaa erittelyä Martimon elämästä, tunteista ja ajatuksista. Mikä on poseerausta kameralle ja mikä aitoa olemista?

Dokumentti esitettiin alun perin lyhyempänä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla.

Materiaalista näkyy, että kyseessä on yksinkertainen henkilökuva, jota on väen väkisin lähdetty pidentämään ilman selkeää dramaturgista ajatusta.

Knucklebonehead Jyväskylän Fantasiassa 15., 16. ja 17.10. kello 19.15. Tyylilaji: Dokumentti. K12.