Kolmas Nainen - Sydänääniä

KOLMAS NAINEN
Sydänääniä
Universal Music

Vielä muutama vuosi sitten vaikutti siltä, että Alavuden suomirockkuningas Kolmas nainen ilahduttaa fanejaan soittelemalla satunnaisesti vanhoja hittejään ja sillä hyvä. Ellen väärin muista, oli jossakin välissä ilmassa jopa esiintymistenkin lopettaminen.

Vaan toisin kävi. Vuonna 1994 dramaattisesti laulaja Pauli Hanhiniemen eroon hajonnut, sittemmin rivinsä keikkoja varten aika ajoin kasannut bändi julkaisikin 15 vuoden tauon jälkeen uuden albumin.

Lopputuloksen perusteella levytysuran jatkamiseen on oikein pätevä syy. Sydänääniä kun tuntuu jatkavan muina miehinä siitä, mihin huhtikuussa 1994 ilmestynyt Onnen oikoteillä jäi.

Jos vierineet vuodet jotenkin kuuluvat, niin musisoinnin herrasmiesmäisessä varmuudessa. Samalla bändi myös laventaa rytmillistä ilmaisuaan hienovaraisella kumarruksella funkin suuntaan, kuten esileikillisissä sfääreissä hekumoiva avausraita Mitä tapahtuu todistaa.

Valtaosin Sydänääniä tarjoaa tuttua ja turvallista Kolmatta naista: Pauli Hanhiniemen elämänmakuisia sanoituksia ja karismaattista tulkintaa, tyylikkään rouheasti maalailevaa kitaratyöskentelyä ja tanakan komppiryhmän svengiä.

Levyä kuunnellessa sen taas tajuaa, miksi Kolmannen naisen lopettamisen jälkeen syntyneet yhtyeet olivat sittenkin vain ihan kivoja.

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri sekä kitaristi Sakari Pesolan, rumpali Pasi Kallioniemen ja basisti Raimo Valkaman viime vuosikymmenellä muutaman levyn verran elossapitämä Luunelonen tekivät tahoillaan kelpo musiikkia. Taika kuitenkin puuttui. Se maaginen kemiallinen koostumus, joka nyt on selvästikin taas löytynyt.

Keikoilla jo pitkään mukana ollut, bändistä 1980-luvun lopussa poistunut alkuperäiskitaristi Timo Löyvä tuntuu hänkin löytäneen paikkansa Pesolan ja Timo Kivikankaan kuusikielispartion rinnalla.

Jos Sydänääniä-levystä jotakin kritisoitavaa pitää kaivaa, niin albumi olisi ehkä kaivannut yhden tai kaksi rempseämmin rokkaavaa kappaletta lisää.

Eipä silti, ainahan Kolmannen naisen levyillä on kuultu myös kaihoisaa tunnelmointia. Nyt albumin biisijärjestys vain on rakennettu sellaiseksi, että kyydissä on hieman vuoristoradan tuntua. Muutama noheva nousu lisää olisi tehnyt kyydistä tasapainoisemman.

Kokonaisuutena Sydänääniä on silti yksi onnistuneimmista suomenkielisen rockhistorian tuntemista comeback-levyistä. Mitä tulee suomirockiin, niin sitä ei kukaan edelleenkään tee Kolmatta naista paremmin.