Kolumni: Uuden elokuvan nousu jatkuu Unkarissa

Unkarin uusi elokuva on historiallisesti kiehtovaa ja ajankohtaista. Vaikka maa on pieni markkina-alue, luovat elokuvantekijät teoksiaan vaativalla, kansainvälisellä otteella ja poikkeavalla, tasokkaalla visuaalisuudella.

Siksi elokuvat saavat tunnustusta maailman eri festivaaleilla, uusimpana Ildikó Enyedin teos Kosketuksissa, joka palkittiin Berliinissä Kultaisella karhulla viime helmikuussa.

Unkarin elokuvan nousun taustana on Béla Tarrin nimi. Omien sanojensa mukaan jo elokuvauransa lopettanut, nykypäivän tunnetuin unkarilainen ohjaaja toimi maansa elokuvantekijöiden liiton puheenjohtajana useita vuosia ennen siirtymistään Sarajevon elokuvakoulun vetäjäksi, josta hän sittemmin irtautui. Tarrin Torinon hevonen sai Berliinin Hopeisen Karhun vuonna 2011.

Tarr puhui kansallisen elokuvan tärkeydestä. Uuden elokuvan nousu jatkui, kun György Pálfi voitti Karlovy Varyn festivaalien pääpalkinnon 2014 elokuvallaan Vapaa pudotus. Samana vuonna koirien vallankumousta kuvannut Kornel Mundruczón Valkoinen jumala palkittiin Cannesissa.

Sitten tuli László Nemesin ohjaus Son of Saul, toisen maailmansodan juutalaisvainoihin, polttouunien Saksaan sijoittuva teos. Tarinan päähenkilö on Saul Ausländer, Sonderkommandona Auschwitz-Birkenaussa työskentelevä mies. Elokuvan tyylillinen erikoisuus liittyi siihen, että Nemesin kamera on lähes koko ajan lähikuvassa näyttäen vain Saulin näkökulman tilanteisiin. Suurin osa teoksen järkyttävistä tapahtumista välittyy siten taustalta kuuluvien äänten kautta.

Teos palkittiin vuonna 2016 parhaan elokuvan Oscarilla.

Nemes työskenteli aiemmin Tarrin assistenttina tämän Mies Lontoosta -elokuvassa (2007). Hänen uusin teoksensa, Itävalta-Unkarin monarkian aikoihin sijoittuva Auringonlasku, tulee ensi-iltaan vuoden alussa.

Jyväskylässä Unkarin elokuvapäivillä 1995 vieraillut ohjaaja Ildikó Enyedi (Tamás ja Juli, 1997, Simon, taikuri, 1999) on vuosien tauon jälkeen palannut elokuvanteon pariin. Hän luottaa unimaiseen, todellisuudesta irtautuvaan kerrontatyyliin.

Suomessa juuri ensi-iltaan saadussa Kosketuksissa-elokuvassa päähenkilöt Endre ja Maria näkevät samaa unta, jossa he ovat lumisen metsän vaeltavia kauriita. Tarina sijoittuu teurastamon arkeen, joten kontrasti arjen ja unien välillä on rankin mahdollinen. Silti unien taianomainen, sisäinen taso on voimallisesti läsnä.

Enyedin tuotannolle tyypillinen inhimillinen sensuaalisuus oli nähtävissä jo esikoisteoksessa 20. vuosisatani (1989).

Unkarin uusi elokuva tulkitsee historian vaiheita erityisen kiinnostavasti ja on taiteellisesti korkeatasoista. Alkavan vuoden suurimmat odotukset kohdistuvat Pálfin uutuuteen Mestarin ääni, jossa unkarilainen lehtimies jäljittää kadotettua isäänsä. Toinen kiinnostava ensi-ilta on Eva Gardosin Budapest Noir, vuoteen 1936 sijoittuva murhamysteeri.

Kirjoittaja on Tallinnan yliopistossa toimivan Baltic Film and Media Instituutin elokuvahistorian professori ja Keskisuomalaisen elokuvakriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.