Konsertit: Popparin pääsiäinen oli rytmimusiikillisesti rikas – Olavi Louhivuoren uusin yhtye Superposition! on yksi hienoimmista lenkeistä rumpalin huippuyhtyeiden ketjussa

Jazz Jkl Collective

Olavi Louhivuori Superposition!

Elias Kahila, Maagine

Popparissa 19.–20.4.2019

Pitkäperjantai ja pääsiäislauantai tarjosivat Jyväskylän Popparissa neljän yhtyeen minifestarin. Tyylikirjo oli melkoinen, Wayne Shorterin musiikista free jazzin ja sellospektaakkelin kautta suomisouliin.

Ainutlaatuisin ensiksi: perjantain huipentanut Olavi Louhivuoren uusin yhtye Superposition! on yksi hienoimmista lenkeistä rumpalin huippuyhtyeiden ketjussa. Louhivuoren matkassa on tällä kertaa nuoria lupauksia, basisti Mikael Saastamoinen sekä saksofonistit Adele Sauros ja Linda Fredriksson.

Hymnimäisiä melodioita ja rehevää free jazzia yhdistellyt musiikki on tuoretta ja elinvoimaista. Väkivahva ote paitsi kuuluu, myös näkyy lavalla. Muusikot ovat äärimmäisen keskittyneitä, soittavat enimmän aikaa silmät kiinni, mutta nopeat katseet ja nopeat hymyt kanssasoittajille paljastavat, että kommunikaatio toimii, tehdään yhteistä matkaa.

Perjantai-illan avanneen Jazz Jkl Collectiven monisukupolvinen konsepti toimi jälleen kerran oivallisesti. Tällä kertaa teemana oli saksofonisti-säveltäjä Wayne Shorterin musiikki ja solistivieraana laulaja Heidi Ilves.

Ilveksen äänimateriaali ei ole kovinkaan erottuva, mutta haasteita pelkäämättömiä laulusovituksia oli pakko arvostaa. Ilveksen scat-improilu kuumeni biisi biisiltä, ja finaalissa meno oli jo valloittavan pidäkkeetöntä.

 

Lauantaina mentiin ihan toisenlaisiin tunnelmiin, oli kahden keikan menoilta.

Elias Kahila oli laatinut sooloesitykseensä selkeän kaavan. Kahila kerrosti ja kasasi luuppaamalla kaiken livenä ja kaiken vain sellosta: rytmiraidat perkussioineen ja bassoineen, sointukulkua ja riffiä, melodiaa ja sooloa.

Luuppaaminen on tarkkaa käsityötä, mutta päräyttävää uutuusarvoa tekniikassa ei ole ollut enää aikoihin. Kahilalla homma kuitenkin toimi, yksi mies kasvoi aina toimivaksi bändiksi kunhan vähän malttoi odotella.

Viikonlopun yllättäjä oli lauantain iso orkesteri. Suomisoulia ei taida monellakaan olla ikävä, mutta 9-jäseninen Maagine hämmästytti oman materiaalinsa tuoreudella.

Soul-genressä kaikki lähtee kompista. Rumpali Aapo Lankisen ja basisti Hanna Turusen iskevän työn innostamana Maagine on äärimmäisen tiukka pumppu.

Ja bändillä oli myös mainio seremoniamestari: vahvaääninen ja muuntautumiskykyinen laulaja Matti Halonen jaksoi pitää myös huumoria yllä. Käykääpä keikalla kurkistamassa jos pidätte suomisoulista, ja etenkin jos ette pidä!

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .