Konserttiarvio: Äänekoskella syväperehdyttiin Anssi Kelaan lauluntekijänä, ensin kirjastolla ja sitten toivelaulukeikalla

Anssi Kela

Äänekosken kirjastolla ja Club Painiksella 29. 11. 2018

Anssi Kela veti syksyllä konserttisalikiertueen bändinsä kera, mutta keikka Äänekoskella oli jotain aivan muuta. Nyt oli mahdollista syväperehtyä lauluntekijään, kun Kela hoiti ensin kirjastolla tunnin alustuksen ja keskustelutilaisuuden, ja sen päälle parituntisen soolokeikan Painotalolla.

Konsertissa oli läsnä vain mies, kitara ja huuliharppu, ja vieläpä jukeboksi-meiningillä. Vain aloituskappale Kaksi sisarta oli valmiiksi mietittynä, sen jälkeen mentiin yleisöltä napsittujen toiveiden mukaan kahden tai kolmen kappaleen sarjoissa.

Äänekosken Club Painis sopii Kelan pirtaan mainiosti. Lauluntekijäklubiksikin sarjan voisi leimata, nyt on paino biiseillä, häiriöttömällä kuuntelulla intiimissä ympäristössä. Ei alkoholitarjoilua, ei kilinää ja kolinaa, ei puheensorinaa.

Pöydissä istuttiin kahvikupin tai virvoitusjuoman äärellä, ja keskityttiin vain ja ainoastaan kuuntelemaan. Musiikki on Painiksella kaikille ehdoton ykkösasia. Keskittyneessä tunnelmassa kaksituntinen Kelan kanssa vierähti kuin huomaamatta.

Kuten Kela kirjastolla kertoi, hänellä biisin rakentaminen lähtee lähes poikkeuksetta kertosäkeestä, vasta sen jälkeen alkaa syntyä säkeistöihin biisin varsinaista tarinaa. Pitkän keikan kuluessa tämä lähtökohta löi selvästi läpi. Kertosäekeskeisyys maistuu jo kaavamaisuudelta, kun muoto hallitsee näin raudanlujasti biisintekoa.

Juuri siksi oli hyvin vapauttavaa kuulla konsertissa synnytetty “Hetken laulu”. Yleisön keskeltä nousi avustaja, joka haki kännykältään Wikipediasta satunnaisartikkelin, joka tällä kertaa sattui olemaan kanadalaisen pianistin Frances Adaskinin henkilökuva.

Adaskin-tekstistä Kela sai luotua biisin, jossa tarttuvasta kertsistä ei ollut tietoakaan, ja juuri se oli vapauttavaa. Asiallisesta artikkelista kappaleeseen väkisin tunkenut tahaton huumori kruunasi tämän kevyen välipalan.

Joku oli kuulemma väittänyt Kelan laulavan omissa biiseissään vain rakkaudesta ja kuolemasta. On siellä muutakin, mutta kieltämättä sekä rakkautta että kuolemaa on ylenmäärin. Suuria tunteita siis, mutta Kela osaa tehdä ne lähestyttäviksi pienten ihmisten ja pienten yksityiskohtien kautta. Painotalollakin yleisö palkitsi tämän koskettavuuden lämpimästi.

Malli tulee country-äijiltä, Johnny Cashilta ja Willie Nelsonilta, paljasti Kela kirjastolla. Tuokiokuvilla suoraan asiaan, selkeitä ja yksinkertaisia tarinoita, joita kuka tahansa pystyy ymmärtämään, siinä Kelaakin kannatteleva perusresepti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .