Konserttiarvio: Beatrice Ranan säkenöivä taituruus oli kuin huoleton sivuseikka – yleisö taputti tähtipianistin kahteen encoreen Mäntän musiikkijuhlilla

Mäntän musiikkijuhlat

Beatrice Rana, piano

Serlachius-museo Gösta 1.8.2019

 

Mäntän musiikkijuhlien toinen päivä huipentui Beatrice Ranan soolokonserttiin. Tämän vuoden festivaalin päävieraisiin kuuluva italialaispianisti Rana (s. 1993) oli rakentanut konserttiinsa punaisen langan Pariisissa asuneista säveltäjistä. Eri vuosikymmenistä, kansallisuuksista ja tyyleistä huolimatta oli vaikutteiden siirtymistä kuultavissa halki ohjelmiston: Frédéric Chopinin etydien op. 25 (1837) soljuvien murtosointujen maailmaa oli myös Maurice Ravelin Miroirs-sarjan (1904-05) maisemakuvien pianotekstuurissa, ja Igor Stravinskyn pianosovituksessa omasta Petrushka-baletistaan (1911/1921) oli havaittavissa Ravelin ja Debussyn impressionistisen harmonian vaikutus.

Toissijaista oli, että ohjelma oli teknisesti äärimmäisen haastava, ja jo yksikin kolmesta teossarjasta kruunaisi ”tavallisen” resitaalin. Ranalle taituruus oli koko ajan musiikille alisteista. Chopinin etydeissä etualalla oli jatkuvasti melodioiden laulavuus, ja nopeat virtuoosikuviot muljusivat taustalla kuin huolettomana itsestäänselvyytenä. Kahdentoista etydin kokoelmaan muodostui selkeä draaman kaari, jossa pehmeämmistä alun osista siirryttiin energisempiin. Seitsemännen etydin suvannon jälkeen kasvatettiin ukkosen jyrinällä myllytystä vavisuttavaan finaaliin.

Miroirs oli luonteeltaan kuvailevampaa. Noctuellesin hallitusta kaaoksesta siirryttiin Oiseaux tristesiin, jonka synkkään metsään Ranakin lienee ladannut jotain ääneen lausumatonta mielensä sopukoista. Une barque sur l’océan oli ällistyttävää meren kuvailua aina pärskeistä merihätäiseen aallonharjaan, ja Alborada del gracioso adhdmainen sekoitus tasaista levottomuutta ja espanjalaisvivahteisia ryöpsähdyksiä. La vallée des cloches sulki sarjan mystisyydellään.

 

Stravinskyn Kolme kohtausta Petrushkasta purki jäljelle jääneen energian. Venäläinen tanssi sisälsi kosmopoliittisten ajan vaikutteiden lisäksi myös kansanmusiikillisia piirteitä. Rana piti rytmisessä hakkauksessaan äänten balanssin koko ajan kunnossa, ja antoi bassokielten jytistä. Petrushkan luona -osassa oli kuplivaa, pidäteltyä äkäisyyttä, ja kontrastit eri Petrushkan ja ballerinan hahmojen välillä piirtyivät hienosti. Laskiaismarkkinoiden älämölö ja mustasukkaisuusdraaman huipentuma oli huippuvirtuoottista vuorokäsien ja -sormien piiskausta ja loikkaa, joka jollain ilveellä onnistui kuljettamaan draamaa ja energiaa mitä selkeimmin kohti loppuhuipennusta. Hurmioitunut yleisö taputti seisten Ranan aina kahteen encoreen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .