Konserttiarvio: Electronic Chamber Music on hetkittäin huumaavaa improvisaation pyörrettä

Jyväskylän Kesä: Electronic Chamber Music

Ilokivessä, 5.7.2019

Nyt on piuhaa lavalla. Electronic Chamber Music -kvartetin musiikki edustaa improvisatorista äänikollaasia, jossa akustinen kohtaa elektronisen. Äänten virta aloittaa sähköisen vyörynsä modulaarisyntetisaattoreiden rykmentistä ja valuu lavan etuosan akustisten soitinten läpi, äityy välillä harmoniseksi pauhuksi josta laskeutuu minimalismin laaksoon sekoilemaan silkasta sekoilun ilosta. Electronic Chamber Musicin konsertti on monipolvinen äänimatka, joka tuntuu hetkittäin myös karvan verran vaaralliselta.

Lavan vasenta laitaa dominoi seitsemänkielisen soittimensa kanssa klassinen kitaristi ja äänitaiteilija Otso Lähdeoja. Tämän vastaparina lavan oikealla laidalla sähköisen äänen kutsuun vastaa viulisti-säveltäjä Aino Eerola. Molempien pöydällä loistaa tietokoneen syntinen omena, Eerolalla kaksi. Klassisista soittimista huolimatta musiikki on jotain aivan muuta kuin akustisen kuivakkaa, sillä piezo-elementit paitsi poimivat akustisten soitinten ääntä, myös johtavat efektoituja ääniä takaisin soitinten resonoiviin runkoihin.

Kvartetin täydentävät kiinalaista guzhengia ja laulua efektoiva Petra Poutanen-Hurme sekä modulaarisyntetisaattoreiden paljoutta komentava meksikolainen Alejandro Montes de Oca.

Poutanen-Hurmeen taiturimainen laulusuoritus oli, yllätys yllätys, roimasti efektoitu. Laulajan melodista ulosantia oli usein tukemassa vokooderimainen sointu, joka seurasi solistin jokaista henkäystä kuin nanorobottien harmaa pilvi. Poutanen-Hurmeelta taittui myös kurkkulaulu, ja maukkaasti annosteltu vokaalitaide oli konsertin parasta antia.

Montes de Ocan panos kokonaisuuteen oli vähemmän näkyvä, mutta dominoiva. Modulaarisyntetisaattorit loivat valtaosan konsertin rytmeistä. Ilokiven hämärässä sätivät, kolisevat ja kaikuvat efektit yhtyivät Montes de Ocan käsittelyssä toisiinsa virran pisaroiden tavoin, ja tämä äänikuva, erikoinen sekoitus akustista ja elektronista, oli sellaisenaan konsertin keskeisin anti.

Electronic Chamber Musicin elektronis-akustinen metodi vie kuulijan toisinaan mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta tuntui konsertin pääasiallisena sisältönä ajoittain riittämättömältä. Kokonaisuus voi soida hetkittäin mielenkiintoisesti, mutta draaman kaareen mahtui myös päämäärättömiä jaksoja, eikä pitkä konsertti jaksanut kannatella kiinnostusta koko matkaltaan. Ajoittain kvartetin tutkimusmatka vei lähelle sävelten kosmisia sfäärejä, mutta seuraavassa hetkessä tunnelman virta latistui päämäärättömäksi free-pulputukseksi. Yhtyeellä on selvästi liitua millä piirtää, ja toisena iltana lopputulos olisi kenties ollut jäntevämpi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .