Konserttiarvio: Fuugassa koettiin pianotrion taidetta maailman huipulta, Popparissa äimisteltiin hillitöntä Huberia

Jazz, Funk

Kari Ikonen Trio

Ravintola Fuugassa 20.9.

Sam Huber & The True Groove All-Stars

Popparissa 20.9.

Paras festivaali on itse tehty.

Torstai-iltana Jyväskylässä tarjoutui oiva tilaisuus yhdistää kaksi konserttia koko illan maratoniksi. Alkuillasta Kari Ikonen Trio korkkasi uuden klubitilan musiikkikampuksen ravintola Fuugassa, ja loppuillasta nujuttiin Popparissa Sam Huberin funk-hulabaloossa.

Musiikkikampuksen Steinway lienee tärkein syy sille, että Kari Ikonen soitti Jazz Jkl -konserttinsa nimenomaan Fuugassa. Vaan ei aularavintolassa mitään vikaa, tila oli avara ja korkea ja myös sen verran akustoitu, että musiikki soi täyteläisen nautittavasti. Intiimiys oli tämänkin klubitilan paras avu verrattuna konserttisaliin.

Ikosen herkkä ja herkullisesti nyansoitu musiikki oli omiaan lähikontaktiin. Kehtaa sanoa, että kuultiin pianotrion taidetta maailman huipulta, tuoretta, omaperäistä ja intensiivistä musiikkia.

Pianistin kelpasi, kun pohjan loivat aina täydellisesti musiikkiin keskittyvä rumpali Markku Ounaskari ynnä energinen ja heittäytyvä basisti Olli Rantala.

Ikosen mestarillinen pianotyö ylsi tehokkaasta riffittelystä liki free-sfääreihin, melankolisista kuvaelmista hurjiin svengivyörytyksiin. Ennen kaikkea ilta oli täynnään upeita sävellyksiä.

Kokonaisuudessa hämmästyttää ja kummastuttaa sekin, että vaikka kompositio on Ikoselle kaikki kaikessa, pianisti pystyy luomaan illuusion suuresta vapaudesta.

Siinä missä Ikosen trio on seuraavaksi suuntaamassa Kiinaan, laulaja Sam Huber on tasapainon nimissä tuonut Suomeen kovien ja kokeneiden muusikoiden retkueen New Yorkista.

Huber tunnetaan etenkin pitkäikäisen Eternal Erection -funkyhtyeen kovimpana kukkona, mutta on viime vuosina keskittynyt kehittelemään soolouraa yhdessä levy-yhtiöpomo Tomás Donckerin kanssa.

Funk-juuriaan Huber ei ole kuitenkaan mihinkään hylännyt. Popparissa saatiinkiin äimistellä melkoista rytinää ja roihua.

Perusbändi (kitara, kiipparit, basso, rummut, lyömäsoittimet) keskittyi grooven väkivahvaan luomiseen, vain soittamiseen, kun lavalla ei tilaa muuhun ollut. Hillitön Huber sai kuitenkin rinnalleen myös toisen yhtä lailla vaikuttavan showmiehen.

Järkälemäinen Doncker hallitsi koko maailmaa mustien lasien takaa, kokopitkään nahkatakkiin sonnustautuneena, nostatti tunnelmaa sekä kimppalaulajana, ärjynä kitaristina että yleisenä seremoniamestarina.

Meininki sähköistyi myös aina kun lavalle kiipesi kiertueen vieras, vinhasti räpännyt jamaikalaislähtöinen Garrison Hawk.

Jyväskylä olisi voinut kohdella vieraitaan paremminkin. Poppari täyttyi vain puolilleen, mutta oikeasti tämä lystinpitoon ja kollektiiviseen tanssihurmokseen luotu poppoo olisi ansainnut yleisöä vähintään täpötäyden ja täysillä bilettävän lutakollisen verran.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .