Konserttiarvio: Huh, että Jyväskylä Big Band on kovassa iskussa! – eivätkä solistivieraatkaan toiseksi jääneet

Jyväskylä Big Band
Ensikäsityksiä 16
Siltasali 7.4.2019

Huh, että Jyväskylä Big Band on kovassa iskussa!

Soittajistonsa kokeneista konkareista ja nuorista muusikonaluista aika ajoin uudelleen sekoittava orkesteri oli tällä kertaa keskiarvoisesti jo melkoisen kokenut. Orkesteri on hitsaantunut upeasti yhteen kapellimestarin Ilkka Mäkitalon ohjauksessa, ja toteutti tavaramerkkikonserttinsa intoutuneesti.

Tavaramerkistä voi todellakin puhua, kun kantaesityksiin ja samalla tilaustöihin perustuva sarja oli edennyt jo 16. osaansa. Tällä kertaa pääosassa olivat laulajat, niin säveltäjinä kuin esiintyjinä.

Lavalle asti olivat selvinneet Henriika Steidel, Tuomo Prättälä ja Hilkka Louhivuori. Kaikki olivat tuoneet orkesterille kaksi omaa sävellystään, joista ensiesityksinä koettiin yhteensä neljä kuudesta.

Timo Alakotilan Vaaleat pilvet oli ainoa ei-laulajan sävellys konsertissa, kun ohjelma täydennettiin Eva Louhivuoren, Aili Ikosen ja Annamari Kähärän teoksilla.

 

Orkesterin edessä oli nyt vuorotellen kolme taitavaa ja sielukasta laulajaa. Steidel ja Louhivuori liihottelivat monilla sanattomilla improvisaatioillaan jazz-vapauden ytimeen. Prättälä puolestaan peitti äänensä perusvaatimattomuutta rennolta kuulostavaan, mutta itse asiassa hyvin huolelliseen fraseeraukseen.

Hilkka Louhivuoren lauluntekijyys ja laulajuus nousi konsertin jälkipuoliskolla päärooliin. Louhivuorella oli illan laulajista voimallisin ääni, mutta hän osasi myös herkistyä äärimmilleen.

Niin hyvin laulajat pitivät puolensa, että soitinsooloja konsertissa kuultiin varmaankin vähiten JBB:n historiassa. Orkesteri sai nyt keskittyä värikkään ensembletyöhön hienosäätöön, ja selvisikin monipuolisesta iltapuhteestaan vähintäänkin erinomaisin arvosanoin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .