Konserttiarvio: Jumalan karitsa armahtaa myös saksofonia – Pekka Kostiaisen suurteos Triduum Paschale kuultiin jälleen pitkäperjantaina Jyväskylässä

Triduum Paschale

Taulumäen kirkossa perjantaina 19. 4. 2019

Saksofoni on syntisin kaikista soittimista. Silti jumalan karitsa armahtaa myös sitä, kuiskaa vieressäni tenoriveli ja säveltäjä Pekka Kostiainen oratorionsa äänitysten lomassa.

Edessäni orkesteri ja solisti Timo Mäkinen äänittävät osaa Agnus Dei, Jumalan karitsa, ja yritän olla hiljaa. Marimban hennon tanssin lomassa alttosaksofonin syntinen kujerrus viettelee kuin tuhannen ja yhden yön kaunis Scheherazade.

Suurteokseen kätketty saksofoni-allegoria olisi luultavasti jäänyt minulta piiloon jollei teoksen isä ja Musica-kuoron emeritusjohtaja olisi spontaanisti valaissut aivoitustensa sisältöä. Muita huomioita: Sanctus-osan lopussa kuoron riveistä upeasti helkkyneet viisi triangelia kuvastavat Kristuksen viittä haavaa, ja… Noh, aivan jokaista kuultua tai oivallettua salaisuutta ei parane painaa lehden sivuille.

 

Laulettaessa suurteos avautuu toisin kuin katsomon puolelle. Kuoroleirillä vietettyjen viikonloppujen aikana suurennuslasin kanssa hiotuista harmonioista tulee rakkaita, omia, ja suosikkisointusiirtymiään alkaa odottaa karvat seisoen. Keskittyessä myös pääsiäisnäytelmän sisältö aukenee eri tavoin kuin alaluokkien uskonnontunneilla, ja ainakin yksi kuorolainen on sanonut oivaltaneensa pääsiäisen sanoman vasta Triduumin myötä.

”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!” lausuvat kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa kolmelle vahvalle naiselle. Musican nykyinen johtaja Marjukka Manner ohjeistaa mieskuoroa etsimään oikeita sävyjä, sillä joutavanpäiväisen viisastelun sijaan tässä on pähkinänkuoressa koko kristikunnan suurin mysteeri. Hautahan olikin tyhjä!

 

Jyväskylän seurakuntayhtymän tilaama suurteos, Luukkaan evankeliumitekstiin sävelletty Triduum Paschale yhdistelee protestanttista, ortodoksista ja katolista pääsiäisperinnettä. Säveltäjän mukaan luterilaiset edustavat pitkäperjantain kirkkoa, kun taas ortodoksinen ja katolilainen ovat enemmän pääsiäissunnuntain kirkkoja.

Triduumista on muodostunut kantaesityksen aikaan ounasteltu pääsiäisajan traditio Jyväskylän seudulle. Keski-Suomen lisäksi biisiä on esitetty myös ainakin Helsingissä ja Mikkelissä.

Tällä kertaa oman tasonsa Triduumiin toi äänitys. Vuosituhannen vaiheesta asti messiaanisesti odotettu äänitys saatiin viimein toteutumaan Jyväskylä Sinfonian, Mikkelin kaupunginorkesterin ja Musica-kuoron suurproduktiona. Yleensä kuoro harjoittelee orkesterin kanssa esitettävää teosta kuukausien ajan ennen kuin käy kerran tai kahdesti teoksen läpi ammattiorkesterin kanssa, jolloin yhdistelmä voi jäädä esittäjilleen vieraaksi. Tällä kertaa yhteistyötä on saanut kuulla äänitysten lomassa tahti tahdilta koko viikon, ja kuoron ja orkesterin yhteistyö tuntuu saumattomammalta kuin koskaan kuorourallani.

 

Pitkänäperjantaina Taulumäen kirkko on taas odotusten mukaisesti täynnä. Kahdesta eri kaupunginorkesterista yhdistetty suurorkesteri ja täydessä vahvuudessaan kuudennelle kymmenelle nouseva kuoro eivät meinaa mahtua alttarin eteen.

Solistit laulavat aiemmin kuorolla toteutetun Tenebrae factae sunt -osan kauniisti, ja olen hieman mustasukkainen. Toden puhuen solistit soivat yhteistyössä, jonka herkkyyteen itsenäisyyteen tottuneiden klassisten solistien tilapäiset ensemblet eivät yleensä yllä.

Putkikellojen paukkeessa soineen loppuylistyksen jälkeen ymmärrän syvästi mistä teoksen ortodoksisissa vaikutteissa olikaan kyse. Kirkkosalillinen ihmisiä kiittää ja ylistää seisaaltaan. Tunne on molemminpuolinen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .