Konserttiarvio: Kyrie eleison rock! Vuonna 1969 kantaesitetty pop-messu Missa Popularis kuultiin uusversiona Taulumäen kirkossa

The New Segment Orchestra ja Ruamjai-kuoro
Missa Popularis
Taulumäen kirkossa maanantaina 22.4.2019

Timo Ruottisen nuorisoa kosiskeleva sävelkieli on vaikuttunut kolmesta kovasta beestä, eli Beatlesista, Beach Boysista ja Bachista. Koska ainakin tämä pian entinen nuori diggaa ihan pöljänä näistä kaikista, julistan jo kättelyssä pääsiäisenä 1969 kantaesitetyn Missa Populariksen kestäneen viisi vuosikymmentään ajankohtaisena ja ikivihreänä.

Taulumäellä kreikkaa ja latinaa yhdistelleen messutekstin tulkitsi fantastisessa vireessä ollut Ruamjai-kuoro, joka oli Jyväskylän kuoroskenen tarjonnasta nappi valinta Ruottisen sävelille. Naiivin 60-lukulainen pop-messu soi musiikilliselta taustaltaan afrikkalaisvaikutteisen Ruamjain suista raikkaana ja positiivisena. Itse asiassa Ruottisen toisteisessa musiikissa on kieltämättä läsnä jokin länsi-afrikkalaisen musiikkiperinteen kiireetön pohjavire, kuin rumpuryhmänsä hylkäämä ja väkevän hengelliselle happotripille jääneen Ali Farka-Touren verkkaisesti tanssahteleva haamu.

Ruottisen messussa on väkevä maailmanparannuksen henki, joka on 2019 aivan yhtä ajankohtainen kuin vuonna 1969. Biafran nälänhädän sijaan maailman katse on vain nyt kääntynyt Välimerellä kelluvien pakolaislauttojen suuntaan. Introituksen jälkeinen ensimmäinen, taivaallinen Kyrie, jota tehostivat tv-ruuduilta näytetyt kuvat hädänalaisista, musersi pääsiäisen herkistämän kriitikon joka pillahti penkissään itkuun.

Katolisen messukaavan teksteihin sävelletty musiikki oli ennakoidusti luonteeltaan erittäin 60-lukulaista pitkine sooloineen ja Procol Harumin sävyisine puolitempoisine jameineen, joita The New Segment orchestra venytti välillä torkkumaisen pitkiksi. Ruottisen messun synti onkin osaltaan myös sen kiireettömyydessä. Materiaali on hyvää, helmeilevän kokeilevaa ja yhäkin tuoretta, mutta sitä on tosiasiallisesti yhden timanttisen lp-levyn mitalle. Nyt kuulija sai istua kirkon penkissä melkein Valkoisen tuplan verran, mutta vain vähäisemmällä sisäisellä vaihtelulla.

Myös messun tekstisisältö ja sävelkieli, vaikka yhtyivätkin hetkittäin toisiinsa katseillaan, vaeltelivat enimmäkseen tilassa kohtaamatta kuin Taivaallisen rauhan aukion valkeat kyyhkyt.

Tietty toisteisuus poislukien kokemus oli silti ylevöittävä ja sanalla sanoen jopa ihana. Missa Popularis on upean 60-lukulainen kokeilu, joka avaa mielen portit yhtä aikaa optimistiseen menneisyyteen, nykyhetken voitettavissa oleviin haasteisiin sekä ikuisuuteen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .