Konserttiarvio: Leif Segerstam saa sinfoniaorkesterit sykkimään elävää tulta ja tarkoitusta, myös torstaina Jyväskylässä

Jyväskylä Sinfonia, johtajana Leif Segerstam
Brahms-sykli III
Teatteritalossa 27.3.2019

 

Mieshän on nero. Ei tämän tietysti klasarimaailmaa tuntevalle pitäisi ihmetyksen aihe olla. Leevi Madetojan Tanssinäky op. 11 soi Leif Segerstam in hellässä kädessä kevyen vaivattomasti, mutta tunnelmaltaan ja sävyiltään ikuisen syvällisenä ja koskettavana. Kapellimestarin korokkeella istuva Segerstam johtaa pienieleisesti ja ilmavasti, ja orkesteri on hänen käsittelyssään kuin samettista ilmaa.

Segerstam tunnetaan eksentrisestä mediapersoonastaan, ja miehen habitus on varmasti tunnistettavin aikamme elävistä kapellimestareista. Pelkästään lehtijuttujen varassa elävä unohtaa kuitenkin herkästi, ettei Segerstamin asema perustu ulkoiseen, vaan sisäiseen voimaan, joka saa sinfoniaorkesterit sykkimään elävää tulta ja tarkoitusta.

Tänäänkin kuullaan kantaesitys Segerstamin valtaisasta sävelvarastosta. Sinfonia numero 320, Baking Music Recyclingly_from a Liedreise edustaa vapaapulsatiivista sävellystyyliä – Segerstamin tavaramerkki – jonka äkkinäinen rinnastaisi äänten hallitsemattomaan sekamelskaan. Ja ainakin osittain äkkinäinen olisi oikeassa; kapellimestariton teos on näennäisesti hallitsematon, ja soitinten maalaama maisema tuo helpommin mieleen kauhujen yön sävelten valtamerellä kuin nimen vihjaaman sunnuntaisen pullapitkon.

Avoimin mielin Segerstamin sinfoniaa kuunteleva (ja nähdäkseni tässä on ainoa tapa todella nauttia Segerstamin sinfonioista) voi löytää sävelten takaa syyn sille, miksi sinfonia tänään soi niinkuin se soi. Syy istuu flyygelin ääressä. Leif Segerstamin rajaton mielikuvitus ja suuri sielu on pakottanut elävän tulen tähän tilaan ja muovannut sen omaksi räiskyväksi kuvakseen. Musiikin ystävänä minulla on tänään harvinainen kunnia saada hämmentyä ja nauttia sen hiljaa paistavasta lämmöstä.

Jos ulkoinen on eräs syistä, miksi Leifistä kirjoitetaan Suomessa, on sisäinen se syy miksi mies on kansainvälisesti arvostetuimpia eläviä kapellimestareita.

Väliajan jälkeen ollaan hartaasti jälkimmäisen kullan äärellä. Kapellimestarineromme Johannes Brahms -tulkinnat ovat olleet viime vuosina Segerstamin töistä suurimpia, ja illan päättävä kolmas sinfonia soi samalla palolla kuin konsertin avannut Madetoja. Ilmassa on katkeamatonta mysteerin tuntua ja liki kirkollista hartautta, joita Brahmsin sinfonioiden valtaisa koko ja näkemys vaativat toimiakseen. Näistä hetkistä on suuret konsertit tehty.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .