Konserttiarvio: Mikä keikka - oli tulla itku!

Huhut perinnemusiikin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

Kihveli Soikoon!

Hankasalmen asemalla 14. 7. 2017

Hankasalmen asemankylän sympaattisissa vanhoissa rakennuksissa on menneiden vuosikymmenten lempeää pysähtyneisyyttä ja suomalaisen maaseudun charmia, joita alleviivaa festivaalimiljöönä toimivan aseman raiteilla seisova festarikyyti: Suolahden Keitele-museosta lainattu lättähattujuna. Kihveleille on aina mukavaa saapua, Hankasalmella ei pingoteta.

Kihveli soikoon! -festivaali järjestetään tänä vuonna 22. kerran. Pyykkilaudoin ja narubassoin soitetusta skiffle-musiikista nimensä ammentavan tapahtuman otsikko vastaa festarin sisältöä nykyisellään siinä kuin esimerkiksi kotimaamme jazz-, blues- tai rock-loppuiset festivaalit yleensä: skiffle on läsnä keitokselle karaktäärin antavana mausteena, mutta kattilassa kuplii myös paljon muuta.

Pääkokkina toimivalla Jari Tuukkasella on kuitenkin mainio maku. Tämänkin vuoden artistivalikoimaa yhdisti tietty juurevuus, ja positiivisessa mielessä rempseä maalaishenkisyys. Perjantain telttakonsertin aloittanut Elias Kahila Band oli kahden miehen kokoonpano, jossa sello taipui Kahilan virtuoottisissa sormissa haikeisiin melodioihin, funkkiin, räväkkään rokkiin ja elektroniikan avustamana kokonaiseksi sektioksi.

Teltan toinen esiintyjä oli räväkkää, jopa punkahtavaa kansanmusiikkia soittanut Pirulainen. Pohjanmaan Poguesin pelimannipunk sai kansan tanssimaan siinä määrin, että järjestysmiesten piti pyytää tanssikansaa siirtymään sivummas keskiluokkaisemmin istuvan festivaalikansan silmistä.

Näyttelijänä tunnetuksi tullut Antti Reini esitti akustisen trionsa kanssa tummasti tunnelmoivaa laulelmaa. Reinin matalan jyrisevä puheääni piti lumoavasti otteessaan, ja toisen kitaran sekä taustalaulajattaren värittämät kertomukset loivat luontevan syventymistauon ennen illan pääesiintyjää.

Kriitikko oli jo poistua naapuripitäjään yöpuulle, mutta illan viimeisiksi kuviksi tarkoitetut otokset Hoedown-yhtyeestä saivat kiittämään luojaa siitä, että salli minun nähdä elämäni aikana vielä tämänkin yhtyeen. Pohjois-amerikkalaisen kansanmusiikkiperinteen kotimainen superyhtye Hoedown taitaa kantrimusiikin konventiot niin, että Kihveliteltassa oli tulla itku. Suuri yleisö ei välttämättä värähdä kuullessaan kitaristi-mandolinisti Jarmo Nikun tai pedal steel- ja slide-kitaristi Olli Haaviston nimet, mutta etenkin perinnetietoisemmat kitaraharrastajat ymmärtävät yleisön olleen vahvoissa käsissä.

Yhtyeessä oli lauluvoimaa. Kitaristit Esa Kaartamo ja Mika Kuokkanen sekä fantastinen viulisti-hanuristi-laulaja Ninni Poijärvi taikoivat heleät kantrikuorot, joiden päälle vierailevan solistin Edu Kettusen oli vaivatonta tunnelmoida mollivoittoisia kertomuksiaan. Kettusen sävellykset vuorottelivat Hoedownin country-klassikoiden kanssa, ja vaikka yhtye oli omimmillaan jälkimmäisissä, eivät ensimmäiset ainakaan huonontuneet mielettömän seitsikon komennuksessa. Mikä keikka!

Kahdeskymmenestoinen Kihveli soikoon! sekä kaunis, kesäinen Hankasalmi jättivät jälleen kerran lämmön tunteen sisimpään. Tällaisina päivinä kelpaa kriitikon olla töissä.