Konserttiarvio: Mozartin Requiem oli Taulumäellä pyörryttävän uljas – Urkuparvella asti käsivarren karvat yrittivät kaivautua lihasta ulos ja vesi pakeni silmästä

Requeim

Konsertti Taulumäen kirkossa 31. 10. 2018

Kyrie eleison, Christe eleison. Mozartin Requeimin avausosan nuotit kaikuvat vielä täydelle kirkkosalille kun Ville Matvejeff jo lyö kuorolle ja orkesterille tahdin Dies iraen apokalyptiseen julistukseen. Vihan päivä kauhistava! Urkuparvella asti käsivarren karvat yrittävät kaivautua lihasta ulos ja vesi pakenee silmästä. Tämä on musiikkia.

Puolensataapäisenä esiintynyt Kamarikuoro Cantinovum lauloi Mozartin viimeiseksi jääneen teoksen voimalla ja kurinalaisella tarkkuudella, jollaisesta nauttiminen on kuorokaupunki Jyväskylän kunnia ja etuoikeus. Vaikka Matvejeffin johtaman Jyväskylä Sinfonian sointi oli tutun tarkkaliikkeinen ja väkevä sekä illan solistit ääniltään kansainvälistä tasoa, kuuluu kunnia konsertin unohtumattomuudesta Cantinovumille. Harvoin on haettu näin kauniiseen tasapainoon suuresta vahvuudesta irtoavat väkevät fortissimot, harmonian puhtaus sekä hiljaisten pianissimoiden vaivaton herkkyys.

Mozartin Requeim on länsimaisen taiteen kaanonin myyttinen merkkiteos. Säveltäjän omaksi kuolinmessuksi aloitettu, tältä kuolinvuoteella kesken jäänyt ja oppilas Süssmayerin viimeistelemä Requeim on klassisen musiikin rock ’n’ rollia. Biisi, josta on itsessään tehty elokuva, ja joka esiintyy Hollywoodin soundtrackilla aina kun kuulijaa täytyy nykäistä suoraan sieltä, mihin koskee.

Requeim on viisikymmentä minuuttia tiivistettyä paatosta, kuolemanpelkoa, herran ihmeellisen kirkkauden edessä häikäistymistä ja viimeisten aikojen visioista innoittuneita sävelmaalauksia. Osaavien tekijöiden esittämänä Requeim on paljon enemmän kuin musiikkia. Jyväskylä Sinfonian ja Cantinovumin yhteisponnistus vei musiikin rajan tuolle puolen ja sai kuulemaan näkyjä. Jossain vaiheessa kuulin sieluni korvien edessä Mozartin haamun kasvoillaan mietteliäs, mutta lopulta hyväksyvä ilme.

Musiikkitoimittajan työ on parhaimmillaan yhtä aikaa palkitsevaa ja haastavaa. Jokin journalistisen etäisyyden pitämisen maksiimi pyrkii kahlitsemaan liikoja ylisanoja. Joskus eteen kuitenkin tulee konsertti, jonka edessä karvainkin kriitikko on paljas ja aseeton. Itkin, heiluin, näin, koin ja kuulin, ja huuleni tapailivat yli kaksisataa vuotta sitten kuolleen säveltäjän nuottien sanoja. Jos musiikki olisi aina näin väkevä elämys, olisi joka niemennokassa pian oma konserttisali.

Jyväskylä Sinfonia, Kamarikuoro Cantinovum (valm. Rita Varonen), Ville Matvejeff kapellimestari, Aurora Marthens, sopraano, Anu Ontronen, mezzosopraano, Jussi Myllys, tenori, Nicholas Söderlund, basso.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .