Konserttiarvio: Nordic Trinity esitti upeita jazzteoksia upeina toteutuksina

Nordic Trinity

Poppari 8.9.2018.

Tuskinpa olen koskaan ennen ollut levynjulkaisukonsertissa, jossa uudelta levyltä ei soiteta ainuttakaan kappaletta.

Nordic Trinity ei voinut, sillä uusin eli yhtyeen kuudes levy on kokonaan soittotilanteessa improvisoitua. Siten myös Popparissa kuultu ainut maistiainen uuden levyn hengestä luotiin lavalla juuri siinä hetkessä.

Tuon yhden näytteen perusteella trio olisi pitänyt ongelmitta hyppysissään myös Popparin yleisön täysiverisen impro-illan puitteissa. Nordic Trinity valitsi kuitenkin toisin ja poimi settiinsä sävellyksiä koko levytetystä katalogistaan.

Mitään sijaa kritiikille konsertin rakenne ei kuitenkaan jättänyt, niin upeita teoksia mukaan oli valittu ja niin upeasti ne toteutettiin.

Trion ensimmäisen levyn nimikappale Wonders Never Cease oli heti alkuun monimuotoinen mestariteos, ja sen hypnoottinen vellonta viitoitti koko illan hengen. Juhani Aaltosen huilu ja tenorisaksofoni, Mikko Iivanaisen sähkökitara ja Klaus Suonsaaren rummut maalailivat ja muotoilivat mestarillisesti.

Suonsaari tekee hajautetusta ja vapautetusta rytmittämisestä yhtä aikaa tiedettä ja taidetta. Liki abstrahoidun rytmimaton yllä kohtaa kaksikko, joka on yhtä aikaa sekä oiva veljespari että vastakohdat toisilleen. Aaltosen huilu soi pehmeän lyyrisesti, tenorisaksofoni rehevästi, molemmat luontevasti ja temppuilematta. Iivanainen sen sijaan maalailee sadoilla väreillä, jatkuvasti sointiaan muunnellen. Kitaristin teknistä taituruutta ja pettämätöntä soundillista tyylitajua ei voi olla hämmästelemättä aina uudelleen.

Pitkä yhteinen kokemus kuuluu kaikessa. Nordic Trinity on kolmen tasaveroisen muusikon projekti, jossa egoilulle ei ole mitään sijaa. On saavutettu jotain ihanteellista: yhteistyö on tasapainoista ja kypsää, ja samalla uskaltaudutaan taiteellisesti pelottomiin ratkaisuihin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .