Konserttiarvio: Sähköbasson paroni Sinfonian vieraana – Lauri Porralla on myös jyväskyläläiset juuret, Yrjö Blomstedt oli isoisoisä

Jyväskylä Sinfonia
Memento
Teatteritalossa 6.2.2019

Ville Matvejeffin kaudella on Jyväskylä Sinfonian konserteissa kuultu solistisessa roolissa perinteisten orkesteri-instrumenttien lisäksi myös modernimpia äänentuotantoyksiköitä. Olen saanut vaikuttua Teatteritalolla sekä putkisyntetisaattorin että levylautasten sähköisestä soinnista, ja tällä viikolla tuolle hengenvaaralliselle estradille nousi uuden teoksensa myötä valtakunnan liki-virallinen sähköbasisti Lauri Porra.

Porra on noussut maineeseen bassonsoiton suvereenina mestarina, jonka yhtyeisiin kuuluu muun muassa Stratovarius. Instrumentalistin roolin ohella Porra on myös aikaansaava säveltäjä, joka on toteuttanut musiikkia lukuisiin elokuviin sekä Suomessa että maailmalla. Sinfoniaorkesterikaan ei ole Porralle uusi instrumentti, ja nyt kuultu tilausteos oli säveltäjä-solistille jo selvästi enemmän kuin tyylikokeilu.

Porran säveltämä Memento on Jyväskylä Sinfonian tilausteos, ja keskiviikkona siitä kuultiin kantaesitys.

Porran sävelkielessä kuuluu amerikkalaisen elokuvamusiikin perinne, ja melodioissa ja harmonioissa voimaa haettiin verhoamatta liikkuvista sointuvaihdoksista ja laajoista liikkeistä. Säveltäjän isopapan, itsensä Sibeliuksen likimain hengelliseen finessiin Porra ei vielä sinfonisessa kielessään yllä, vaikka jokin sama kuulauden ja henkisen selkeyden kaipuu välittyy myös Porran sävelissä.

Sinfoninen sointi ja sähköbasson solistinen rooli vuorottelivat sinfonian äänellisessä keskiössä. Orkesterin puolella lyömäsoittajilla tuntui olevan normaalia enemmän työnsarkaa, missä kuulin Porran vankan taustan rytmimusiikin saralla. Ajoittain solisti jäi bassonsa kanssa soimaan yksin ja antoi viisikielisen basson ja efektipedaalilaudan soinnin täyttää salin.

Soolo-osuuksissakin Porran taustalla soi parhaimmillaan kokonainen basistien kuoro harmoniapohjan syntyessä ja kasvaessa looppereiden, delay-pedaalin ja muiden ääntä värittävien polkimien sähköisellä pedillä. Yksi kerrallaan soitetut osuudet jäivät tukemaan toisiaan kuin sähköisten haamujen kavalkadina kun Lauri Porra käytti koko virtuoottista osaamistaan kauniin ja koskettavan musiikkielämyksen tuottamiseksi yleisölleen.

Valtaisien, seisaaltaan osoitettujen aplodien myrskyssä lavalle palannut Porra myöntyi soittamaan vielä ylimääräisen numeron. Välijuonnossa ei viitattu sukutaustaan, sillä nyt ei soitettu isopappa-Sibeliusta vaan meidän kaikkien Sibeliusta, kun mieskuoroklassikko Sydämeni laulu sai kunnioittavan ja koskettavan tulkinnan hartaana soolobassoteoksena.

Jean Sibeliuksen lisäksi Lauri Porran sukutaulusta löytyy muitakin silmäätekeviä – ja Jyväskyläläisellä sukutaustalla. Suomen kansallisoopperan ja kansallisteatterin kuuluisa kapellimestari sekä Sibelius-akatemian opettaja Jussi Jalas oli paitsi Jyväskylän kasvatti, myös Porran isoisä. Jalas puolestaan oli kaupunkiin merkittävän jälkensä jättäneen arkkitehti Yrjö Blomstedtin poika.

Tämä ja monta muuta faktaa tulvi vastaan Teatteritalon kahviossa kun kamarineuvos Erkki Fredrikson sivisti puoliajalla nuoremman polven kriitikkoa. Porran sinfoniaaninen sävelkieli vertaantui Fredriksonin mukaan Jalaksen sävellykseen Ad Hymnus Scholae, joka kantaesitettiin 1. 10. 1958 Jyväskylän Lyseon satavuotisjuhlassa.

Porra tuskin on kuullut teosta, sillä sitä on kantaesityksen jälkeenkin esitetty vain muutamaan kertaan lyseon tasavuotisjuhlissa, viimeisen kerran tiettävästi vuonna 1988.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .