Konserttiarvio: Saumatonta dynamiikkaa ja virtuoottista pianismia Jyväskylä sinfonian konsertissa 28.11.

Jyväskylä Sinfonia

Beethoven-sykli IV – Elagu Eesti!

Teatteritalossa 28.11.2018

Marraskuun viimeisenä keskiviikkona teatteritalolla kuultiin korkeatasoinen ja emotionaalisesti latautunut kattaus klassismin ja uusklassismin helmiä.

Jyväskylä Sinfonia johdatteli kuuntelijansa konsertin aluksi ja lopuksi helmikuuhun, jolloin Viron itsenäistymisestä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Ohjelmistoon oli päätynyt kaksi mielenkiintoista teosta kahdelta etelänaapurimme nykysäveltäjältä, joiden musiikkia ei liioin ole viime vuosina esitetty Suomessa.

Illan ensimmäisenä teoksena kuultu Musiikkia kamariorkesterille on Lepo Sumeran intensiivinen ja rytmisesti hengästyttävä taidonnäyte vuodelta 1977, jolloin säveltäjä siirtyi hitaasti dodekafonisesta ilmaisusta kohti uusklassismia.

Orkesteri osoitti jo ensitahdeista lähtien puhaltavansa yhteen hiileen ja pistävänsä tänä iltana kaiken peliin. Dynamiikaltaan vaativa ja yhteissoinnillista erityistarkkuutta edellyttänyt teos eteni vaivatta aina lyömäsoitinvetoisista, iskevistä teemoista kohti duurivoittoista, rauhoittuvaa loppua.

Pienemmällä kokoonpanolla esitetyn teoksen tähdeksi nousi huilisti Paulo Ghiglia, jonka otteissa melodia kesyyntyi kiihkeimpinäkin hetkinä laittaen paikoin koko orkesterin perässään polvilleen.

Elagu Eesti! -teema antoi hyvin tilaa illan toiselle pääruoalle, Beethovenille, jonka parissa orkesteri osoitti tulevansa toimeen hämmästyttävän hyvin myös omillaan. Mozartille kumartava Pianokonsertto nro 3 asettaa pianon yhdeksi orkesterin rivijäsenistä nostaen solistin valokeilaan lähinnä pitkien kadensaalisten kuljetusten kautta.

Muutamassa vuodessa kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt islantilaispianisti Vikingur Ólafsson on tuttu ja odotettu solistivieras Jyväskylässä. Tokiossa, Los Angelesissa ja lukemattomissa paikoissa siltä väliltä konsertoinut nuori virtuoosi hurmasi teatteritalon yleisön muun muassa Skrjabinin Pianokonserton sävelin syksyllä 2015. Tuolloin paikalla olleet tiesivätkin, että Ólafssonin ja kapellimestari Ville Matvejeffin yhteistyöltä on lupa odottaa hiottua mutta huoletonta kokonaisuutta.

Suosionosoitusten jälkeen Ólafsson palkitsi yleisön ylimääräisellä numerolla. Bachin h-mollipreludi oli kaunis ja vaikuttava tuokiokuva, joka sopi illan kokonaisuuteen säröttömästi.

Ilta oli matalien jousien ja korkeiden puupuhaltimien juhlaa. Oboesektio hurmasi jälleen tyylipuhtailla taidonnäytteillään, joiden merkitys erityisesti pianokonserton kolmannessa osassa on keskeinen.

Viimeistään konsertin päättäneessä, virolaissäveltäjä Eduard Tubinin seitsemännessä sinfoniassa, orkesteri puhkesi täyteen kukintoonsa. Teoksen toisen ja kolmannen osan melodisesti mieleenpainuvissa teemoissa kuultiin Jyväskylä Sinfoniaa kenties parhaimmillaan: dynaamisena, ilman pienintäkään epäselvyyttä yhteisestä suunnasta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .