Konserttiarvio: Soittamisen iloa ja huumoria Jyväskylä Sinfonian konsertissa – nokkahuiluguru Eero Saunamäestä löytyy lavakarismaa

NOKKAPOKKA

Jyväskylä Sinfonia

Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari

Eero Saunamäki, nokkahuilu

Teatteritalo 13.3.2019

Konsertin monipuolinen ohjelma oli yhtä kiinnostava kuin virkistäväkin. Barokista tämän päivän musiikkiin koostunut ohjelma antoi vanhalla sanonnalla jokaiselle jotakin. Rossinin ooppera-alkusoitto Silkkitikkaat vei kuulijat jo vauhdikkaasti italialaisen koomisen oopperan tunnelmiin. Tämä pieni alkupala sai orkesterilta vauhdikkaan ja eloisan esityksen.

Solisti Eero Saunamäki osoittautui instrumenttinsa monipuoliseksi taitajaksi. Hänellä on aitoa soittamisen iloa ja sitä ns. lavakarismaa. Telemannin Nokkahuilukonsertto C-duuri sai häneltä tyylipuhtaan ja selkeän esityksen. Samoin orkesterin yhteissoitto oli kiitettävää. Konsertin mielenkiintoisin teos oli Jukka Tiensuun 2017 säveltämä Appo nokkahuilulle ja orkesterille. Vaikka Tiensuu oli teoksissa käyttänyt lähes kaikki nykymusiikin konstit, ei siitä tullut ainoastaan kikkailua, vaan monipuolinen huumorilla höystetty kokonaisuus.

Teoksessa käytettiin erilaisia nokkahuiluja ajoittain myös kaksi kerrallaan. Erikoisen kiinnostava oli kadenssi, jossa oli käytössä myös beatbox-tekniikkaa. Harvoin saa uudesta musiikista näin kiinnostavan, hauskan ja valovoimaisen esityksen.

Beethovenin Sinfonia nro 1 C-duuri op.1 nojaa pitkälti vielä wieniläisklassisiin piirteisiin, mutta tuleva Beethoven on jo selvästi tunnistettavissa. Kapellimestari Tomas Djupsjöbackan tulkinta teoksesta oli näihin arvoihin sijoitettu. Kuitenkin klassisempiakin tulkintoja on paljon tehty. Hän kiinnitti onnistuneesti huomiota liikkuvuuteen ja energiaan. Orkesteri soitti selkeän sujuvasti. Etenkin puupuhaltimet kunnostautuivat yhtenäisellä soinnilla. Muuten sointi jäi kovaksi. Puhenäyttämö ilman jälkikaikua ei ole konserttipaikka.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .