Konserttiarvio: Stingin esittämä hyvän mielen hittikimara ei tarjonnut yllätyksiä – mutta ei yleisö niitä kaivannutkaan

Sting

Helsingin Kaisaniemessä 13.6.

 

Jos poptähti Stingin keikka pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se kuuluisi seuraavasti: ammattitaitoista hyvän mielen viihdettä ilman yllätyksiä.

Torstai-illan tunnelma Helsingin Kaisaniemessä oli iloinen sekä lavalla että katsomossa, kun 67-vuotias basisti-laulaja tarjoili hymy huulillaan yli 20 kappaleen hittiputken.

Ja onhan hänellä lauluja mistä valita, sillä moninkertaisesti palkittu muusikko singahti tähteyteen jo 1970-luvun lopulla The Police -yhtyeen keulahahmona. Sen jälkeen ura on jatkunut erilaisten musiikkikokeilujen kautta aina tähän päivään asti.

Omimmillaan Sting on kuitenkin rockbändin johtajana, ja tämä asetelma korostui Helsingissä. Mukana ollut seitsenhenkinen bändi oli valtavan ammattitaitoinen, mutta kaikki lavalla tehty tuki vain ja ainoastaan sitä, että tähti sai esittää kappaleitaan haluamallaan tavalla.

Minkäänlaista yllätyksellisyyttä tai vaaran tuntua esityksessä ei ollut, mutta sitä keski-ikäinen ja 10 000-henkinen yleisö tuskin halusikaan. Useimmille riitti kuulla tutut kappaleet tutun artistin esittämänä.

 

 

Sting on keikkaillut uransa aikana ahkerasti, ja Suomessakin britti piipahti nyt jo neljännentoista kerran. Edellinen vierailu oli vuonna 2017, jolloin kiertue kantoi 57th & 9th -levyn (2016) nimeä. Jo tuolloin kyseessä oli enemmänkin nostalgiakimara kuin uuden levyn kappaleisiin keskittyvä esitys, sillä uudelta levyltä konserttiin oli kelpuutettu vain neljä kappaletta.

Tällä kertaa tähtäin oli jo kiertueen nimen perusteella vanhoissa hiteissä. Sting julkaisi ennen kesää My Songs -nimisen albumin, johon hän oli sovittanut tunnetuimpia sävellyksiään uudella tavalla. Kohteliaasti sanottuna levy on innoton tekele, mutta hyvä tekosyy saada britti jälleen kiertueelle.

Tällä kertaa keikkasetti nojasi todellakin oldies but goldies -osastolle. 21 illan aikana kuullusta kappaleesta 2000-luvun sävellyksiä oli vain yksi: Stingin ja reggae-artisti Shaggyn yhteistyö Waiting for the Break of Day. Toki 2000-luvulle viittasi myös Shape of My Heart, johon oli sotkettu r'n'b-artisti Juice WRLD:n viime vuonna julkaisemaa Lucid Dreams -kappaletta, joka on rakennettu Stingin hitin kitarakuvion päälle.

The Police -ajan kappaleita konsertissa kuultiin kymmenen, mikä oli selvästi yleisön mieleen, eikä Sting unohtanut soolouransakaan isoimpia hittejä. Konsertissa soivat muun muassa If I Ever Lose my Faith in You, Fragile, Message in the Bottle, Englishman in New York, Every Breath You Take, Walking on the Moon ja Roxanne.

 

 

Vaikka Sting on jo ylittänyt perinteisen eläkeiän, hiipumisesta ei ole näkyvissä merkkejä, päin vastoin. Ylä-äänet soivat Helsingin valoisassa illassa yhä kirkkaasti ja voimakkaasti, ja kokonaisuutena laulajan ääni toimi esityksessä jopa paremmin kuin pari vuotta sitten.

Keikka oli myös miksattu kiitettävän lämpimästi ja selkeästi, minkä vuoksi Stingin soittamat bassokuviot nousivat esille. Konsertissa huomasikin selvästi, kuinka suvereenisti Sting hoitaa laulamisen ohella kappaleidensa rytmisesti haastavat bassokuviot.

Tähän kombinaatioon myös nojaa yksi lauluntekijän suosion salaisuus. Monet Stingin kappaleet ovat hyvin eloisia juuri siksi, että basso soittaa muuta kuin 4/4-osaista peruspohjaa. Kun yksi mies hallitsee sekä bändin alakerran (basso) että yläkerran (laulu), muun bändin tehtäväksi jää maustaa tähän jäävä väli sopivasti.

Rumpali Josh Freese on ollut Stingin mukana vaihtelevasti jo 2000-luvun alkupuolelta saakka. Pari vuotta sitten Freesen kulmikas soitto ei vielä tuntunut istuvan Stingin musiikkiin, mutta nyt kovakätisen rumpalin ja basisti-laulajan rytmikäsitys oli selvästi loksahtanut paikoilleen. Manu Katchén tai Vinnie Colaiutan kaltaista nyanssitajuista melodisuutta Freese ei soitossaan ilmaissut, mutta tanakka komppi piti niin hissuttelut kuin punkrallitkin hyvin kontrollissa.

Tällä kertaa bändissä ei ollut mukana sairaslomalle jäänyttä luottokitaristi Dominic Milleriä, vaan kuusikielisistä vastasivat tasavertaisina bändissä vuosia ollut Millerin poika Rufus Miller sekä Ben Butler. Viime vuoden yhteistyöstä laulaja Shaggyn kanssa Stingin bändiin ovat kotiutuneet taustalaulajat Gene Noble ja Melissa Musique sekä kosketinsoittaja Kevon Webster. Sekä Noble että Musique osoittivat muutamissa soolopätkissään, että äänivarojen ja taidon puolesta he voisivat hyvin olla itsekin eturivissä.

Uusimpana jäsenenä Sting esitteli huuliharpisti Shane Sagerin. Laulaja vitsaili soittajan olevan vain 14-vuotias – tai ehkä jopa 15. Sen jälkeen Sager asetettiinkin tiukkaan paikkaan, kun hänen piti esittää Brand New Day -kappaleen huuliharppuintro, jonka levyllä mestaroi Stevie Wonder.

– Ei paineita, Sting opasti nuorukaista.

Stingin esiintymisestä ei jäänyt pahaa sanottavaa. Tähti ei turhia haastellut, vaan musiikki puristettiin tuntiin ja kolmeen varttiin.

Loppuun tekisi mieli esittää toivomus, että Sting julkaisisi vielä uuttakin musiikkia. Toisaalta jo kirjoittamillaan sävellyksilläänkin hän voi kiertää maailmaa niin kauan kuin jaksaa. Eikä siinä mitään, nostalgianälkäisiä riittää jatkossakin, ja hyvin esitetylle populaarimusiikille on aina tilausta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .