Konserttiarvio: Toivakan ensimmäinen kamarimusiikkifestivaali päättyi toiveikkaasti

Toivakan kamarimusiikkifestivaalin päätöskonsertti

Sunnuntaina 16.6. 2019 Toivakan kirkossa

 

Niskat tulevat kipeiksi, mutta sielu nauttii. Silmät hakeutuvat toistuvasti Pellervo Lukumiehen (1935-2018) ällistyttäviin ja ainutlaatuisiin kattomaalauksiin. Katon rajasta Lukumiehen seiskarienkelit seuraavat viileinä Toivakan ensimmäisen kamarimusiikkifestivaalin finaalia.

 

Aapo Järvisen ja Fanny Söderströmin kuratoima Toivakan ensimmäinen kamarimusiikkifestivaali soi häikäisevällä itsevarmuudella ollakseen kaksikon ensimmäinen yhteinen festivaalituotos. Päätössunnuntain ohjelmisto on taiteelliselta kaareltaan eheä ja soinniltaan nuorekkaan itsevarma.

 

Konsertin aloittava Karol Szymanowskin Myytit-sarja soi Abel Puustisen viulun ja Sauli Lämsän pianon vangitsevan sadunomaisena tanssina. Koreografiaan on uutettu 1900-lukulaista, aikaansa edellä olevaa viulun leikkiä jota Bartok ja Prokofjev tulevat myöhemmin ahnaasti hyödyntämään teoksissaan. Puustisen tekniseen taituruuteen saadaan teoksen kautta lupaava ensivilkaisu, ja muusikko on onneksi saapuva lavalle vielä neljän muun teoksen myötä.

 

 

Kokoonpanot vaihtuvat. Pianoduosta siirrytään Aleksandr Glazunovin Reverie orientalen kvintettiin, jossa jousikvarteton sointia rikastuttaa Helmi Malmgrenin itämaisesti soljuva klarinetti.

 

Illan ehdottomiin huippuhetkiin lukeutuu Dmitri Šostakovitšin Jousikvartetto nro 8, jonka tuskaisessa kaaressa maalataan kuulijoiden korvien eteen sodan, fasismin ja totalitarismin kauhuja. Toivakan kirkkosali vastaa kvartetin dynamiikkaan notkeasti. Sellon matala urkupiste jyrisee alttarilta pahaenteisesti, ja hetken päästä samainen borduuna soi itkettävän herkästi ykkösviulun rekisterissä.

 

Toivakan kamarimusiikkifestivaalilla on samaan aikaan sekä ihanan kotikutoinen että korkeataiteellinen tunnelma. Kirkko ei ole täynnä, muttei tyhjäkään; yleisöä on mukavasti. Toinen järjestäjistä on ovella myymässä lippuja ja jälkimmäisen isoäiti on leiponut pullia. Esiintyjien kontakti yleisöön on myös hieman välittömämpää kuin konserttitilaisuuksissa yleensä, vaikka taiteellinen jälki on kauttaaltaan täysin kompromissitonta.

 

Väliajan jälkeen kuullaan puhallinkvintettiä Samuel Barberin kesäisin sävelin. Sekä ilta että festivaali huipentuu Maurice Ravelin huikaisevaan Pianotrioon, jonka myötä Toivakka voikin alkaa odottaa seuraavan kesän festivaalia. Järjestäjien mukaan sellainen on ehdottomasti tulossa, ja näillä näytöin voi todeta, että aivan syystä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .