Konserttiarvio: Vakiopaineessa koettiin kevään konserttielämys sunnuntaina – Jorma Uotinen paikkaa laulutaitoaan valtavalla karismallaan, jolla täyttäisi isommankin salin

Jorma Uotinen ja Lasse Hirvi

Vakiopaineessa 19.5.2019

Monet ohikulkijat pysähtyvät sunnuntaina Vakiopaine-baarin suurten ikkunoiden eteen hämmästelemään. Kuka siellä laulaa? Onko se televisiosta ja suurista laseistaan tuttu Jorma Uotinen?

Olihan se.

Lasse Hirven isännöimästä Kapun lauluklubista on tullut vaivihkaa Jyväskylän Yläkaupungin instituutio. Vierailevina solisteina intiimissä miljöössä on esiintynyt monia nimiä Maria Lundista Eino Gröniin.

Esittelyjä kaipaamaton Uotinen on varmasti klubin historian nimekkäimpiä esiintyjiä ja se näkyy myös kiinnostuksessa. Kaksi konserttia ja molemmat täynnä.

Hellehatussa ja punaisissa housuissa esiintyvä Uotinen tuntee arvonsa ja ottaa karismallaan yleisön hyppysiinsä heti alusta alkaen. Teknisesti Uotinen ei ole laulajana suurenmoinen, oikein pätevä ja viihdyttävä kyllä, mutta puutteita hän paikkaa valtavalla karismalla, vahvalla tulkintakyvyllä ja lavapresenssillä.

Hän on tottunut viihtymään lavalla ja yltyy laulaessaan myös kappaleiden tekstejä kommentoiviin nykytanssiliikkeisiin. Välillä hän menee istumaan yleisön pöytään tai laulaa suoraan jollekin yleisön jäsenelle.

Kappalemateriaali nojaa chansoneihin eli suurin osa konsertista on ranskaksi, mutta mukana on myös teemaan sopivia kotimaisia iskelmiä. Iso osa konserttielämystä ovat Uotisen itseironiset ja koskettavat tarinat kappaleiden välissä, jotka rakentavat dramaturgisesti koherentin vajaan parin tunnin esityksen.

Uotinen kertoo ensimmäisestä Pariisin-matkastaan, kun hänellä oli vielä pitkät mustat hiukset, kokomustat vaatteet ja “paljon synkkiä ajatuksia”. Hän myös avaa tanssihistoriaansa ja puhuu tavaramerkkilaseistaan: “sisääntulolaseilla ei ole tarkoitus nähdä, niillä on tarkoitus tulla nähdyksi”, taiteilija tiivistää.

Myös Lasse Hirvi on pianonsa ääressä suorastaan tulessa. Hän hallitsee chansonien tyylikielen loistavasti ja saa kappaleissa myös paljon tilaa loihtiessaan äärimmäisen tyylikkäitä sooloja toisensa perään. Harvoin Vakiopaineessa todistaa yhtä valtaisia aplodeja ja innostusta yleisön osalta.

Yksi konsertin kohokohdista on Carolan tunnetuksi tekemä Rakkauden jälkeen, joka on käännös itävaltalaisen Udo Jürgensin säveltämästä kappaleesta Was ich dir sagen will. En muista hetkeen kokeneeni tästä paljon soitetusta klassikosta yhtä tyylikästä ja koskettavaa vetoa kuin Uotisen ja Hirven versio, jonka lopussa Uotinen yltyy tanssimaan ilmeikkäästi.

Uotinen osoittaa, kuinka suurta roolia esiintymistyyli voi näytellä konsertissa laulubriljeeraamisen sijaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .