Korpilahden teatteri: Kekkonen ? syntymästä kuolemattomuuteen Ensi-ilta 5.7.2014

Korpilahden teatterista saa nyt sitä vähän erilaista kesäteatteria. Keveys ja huumori löytyvät kuten kai monen mielestä oikeaoppisesti kuuluu, mutta samalla tulee pieni Suomi-historian kertauskurssi.

Kekkonen ? syntymästä kuolemattomuuteen on Tuomas Parkkisen pari vuotta sitten kantaesitetty komedia, joka sketsinomaisin kohtauksin saattelee pitkäaikaisen presidentin syntymätorpasta sairauden sävyttämään loppuun saakka. (Paitsi, että eihän se Parkkisen fantasiaviritteisessä universumissa mikään loppu ollutkaan.)

Ohjaaja Marko Syysmaa, viisi hiessä päin töitä paiskivaa näyttelijää ja muu työryhmä ottavat äkkiväärän tekstin hyvin haltuun. Fyysisen komedian keinot ovat tiuhassa käytössä.

Ja mikäs siinä, klovneriasta ammentavat kikat sopivat kyllä Parkkisen tekstiin, joka itsekin liikkuu useammalla huumorin tasolla pöhkönkömpelöistä sanaleikeistä nokkeliin tulkintoihin. Tekstin rakenne seurailee poliittisen historian kulkua, mutta varaa oikeudekseen vaihtaa seuraavaan tapahtumaan ilman väkinäisiä dramaattisia huipennuksia, jos edellinen alkaa tuntua tyhjiin imetyltä.

Kiinnostavine musiikki- ja valojujuineen esitys näyttää ja kuulostaa poikkeuksellisen tehokkaalta. Kätevästi vaihdettava puvustus toimii hyvin kiinnittämättä liikaa huomiota itseensä, samoin kätkemään ja paljastamaan tehty lavastus. Komedia on varmasti ollut varsinainen ohjauksellinen työmaa, niin näppäriksi kohtaus- ja roolinvaihdot ja muut ajoitukset on hiottu.

Alku on suoranaista tykitystä ja koko ensi puoli pitkälle työstetty ja vauhdikas. Toisella puoliskolla on jo vaarana nopeatempoisen hauskuutuksen inflaatio ja katsojien väsyminen, vaikka meitä pyritäänkin herättelemään oikeissa kohdissa.

Miika Aarnio on esityksen taitava, hauska ja persoonallinen seremoniamestari, joka saattaa standup-tyylisesti tapahtumat alkuun, vie niitä eteenpäin ja heittää muutaman pienen roolin suomipoika-asunsa päälle. Samu Salmenkangas on sävykkäästi ja selkeäpiirteisesti Urho Kaleva Kekkonen, tuo kalju- ja rillipäisenä syntynyt ihmelapsi, naistenmies ja poliittinen opportunisti.

Olli Suhonen, Minna Juuti ja Aleksi Pöytäkangas tekevät valtaisalla energialla kaiken muun, nelisenkymmentä tyyppiä Kekkosen äidin kilpakosijoista balettitanssivaan Hitleriin. Nopeasti luonnostellut ominaisuudet on liimattu näyttelijöiden oman persoonan päälle kuin irtoviikset ja kulmakarvat.

Suurta tulkintaa tai syvyyttä yhdestäkään hahmosta on turha etsiä, vaan pikaotoksissa pelataan muutamalla liioitellulla piirteellä, välillä enemmän ja välillä vähemmän hauskasti. Tutut politiikan hahmot ovat perinteisesti ja aika nähdynkin oloisesti karikatyyrejä, mutta täysillä tehty ronskius repii nauruja vähän kliseisemmästäkin materiaalista.

Toistuva vitsi on esimerkiksi tanhuava Paavo Väyrynen, joka yrittää tunkea tapahtumiin mukaan jo kauan ennen todellista historiallista aikaansa. Yleistunnelma ei ole härski tai alatyylinen vaan pikemminkin leikkisä.

Eivät nämä hahmot ole pilkantekoa todellisesta Johannes Virolaisesta, Alli Paasikivestä tai Nikita Hruštšovista vaan enemmänkin leikkiä myyttisillä hahmoilla eli yhteisillä julkisilla mielikuvilla heistä.

Onko esityksen tyyli jokaisen teatterinkävijän makuun? Ehkä ei. Lajissaan se toimii, ja hetkittäin oikein hauskasti. Tarinan vakavampiin puoliin otetaan hyvin vähän kosketusta, joten syvällisiä oivalluksia ei välttämättä saa tuliaisiksi, mutta draaman ja elämäkerran yllätykselliset purkamiset tekevät kyllä katsojallekin hyvää.

Teksti: Tuomas Parkkinen. Ohjaus: Marko Syysmaa. Lavastus: Kari ja Jarmo Lahtinen. Puvut: Miriam Salmenkangas. Valot: Perttu Lähdesmäki. Teknikko: Karri Kuivanen. Musiikki ja äänet: Kuivanen, Antti Taipale, Juha Häkkinen. Rooleissa: Samu Salmenkangas, Miika Aarnio, Olli Suhonen, Minna Juuti, Aleksi Pöytäkangas.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.