Kristiina Lempiäinen-Trzaska: Paikka jota ei ole (Galleria Beckerissä 19.11.2014 saakka)

Galleria Beckerin marraskuu alkaa jyväskyläläisen kuvataiteilijan Kristiina Lempiäinen-Trzaskan näyttelyllä.

Taidemaalarin koulutuksen saanut Lempiäinen-Trzaska on pitänyt yhteisnäyttelyitä harvakseltaan. Beckerissä hän on ollut esillä viimeksi 1998 ja Höyry-galleriassa 2013. Sen sijaan hän on suuntautunut useisiin monitaiteellisiin hankkeisiin yhdistäen kuvaa musiikkiin, draamaan ja tanssiin, tehnyt omia performansseja sekä skenografioita jyväskyläläisten teatteri- ja tanssiryhmien ja kuorojen esityksiin.

Taiteellisena toimijana hän on selvästi yhteisöllisesti suuntautunut vain omaan työskentelyyn keskittymisen sijaan. Myös usko jatkuvaan kehittymiseen ja elämänikäiseen oppimiseen kuvaa Lempiäinen-Trzaskaa. Hän valmistui tänä vuonna taiteen maisteriksi lähes 30 vuotta kuvataiteilijaksi valmistumisensa jälkeen.

Olennainen piirre Kristiina Lempiäinen-Trzaskan tekemisessä on väri. Voisi melkein sanoa hänen olevan värihifistelijä, väristelijä, turkoosin ollessa värinä merkitsevä. Tämä näkyy myös Beckerissä. Sinisen ja vihreän välillä liikkuvat sävyt leimaavat koko näyttelyn värimaailmaa.

Maisemallisuus on toinen näyttelyä määrittävä tekijä. Lempiäinen-Trzaska ei tee jakoa luonnonmaiseman, urbaanin näkymän tai sielunmaiseman välille. Toisinaan liikutaan selvästi kaupungissa, toisinaan taas selvästi luonnonmaiseman äärillä ja toisinaan oman mielen syövereissä. Sitten on niitä teoksia, joissa tulkinta jääkin katsojalle.

Nämä monitulkintaiset ovat mielestäni tämän näyttely helmiä. Erityisesti esiin nousee kolmen teoksen kokonaisuus, Hylky I, Hylky II sekä Kivi, joissa abstrakti voi yhtä hyvin ollakin jotain etäännytettyä ja sumennettua, valo yhtä hyvin edessä tai takana, suoraa tai heijastettua, ja liike ajassa tai paikassa. Huumaavaa!

Kokonaisuudessaan näyttely jää kuitenkin hajanaiseksi. Esillä on selvästi muutamia teossarjoja, mutta ne on ripustettu niin, että sarjallisuus ei juurikaan tule esille, eikä saa tukea.

Eteisen teokset, jotka olivatkin kaikki sarjasta Taide, toimivat hyvin, mutta isommissa näyttelyhuoneissa muutamakin teos herätti kysymyksen miksi: Miksi juuri tässä? Miksi juuri tämä? Ripustuksen rytmityksellä olisi voinut täsmentää ja tuoda esiin kokonaisuuksia, ehkä karsia teosmäärääkin. Olemattomankin paikan esiin tuomisessa paikalla on merkitystä.

Taiteilijatapaaminen tiistaina 11.11. kello 15– 17. Keskustelua ja glögiä teosten äärellä. Galleria Becker (Seminaarinkatu 2, Jyväskylä).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.