Kristina Ohlsson - Nukketalo

KRISTINA OHLSSON

Nukketalo

Suom. Outi Menna.
Schildts 2010. 428 s.
Kristina Ohlssonin nykyaikaan sijoittuva rikoskirja Nukketalo on tekijänsä esikoinen. Ohlsson (s. 1979) on politiikantutkija ja turvallisuuspoliittinen analyytikko Ruotsin poliisihallituksessa.

Yliopisto-oppineisuudella on Nukketalossa suuri merkitys. Suurehkon henkilökaartin keskeisin hahmo Fredrika Bergman on kriminologi. Hän aloittelee työtään Tukholman poliisissa.

Lähes tahattomaan komiikkaan asti tarinassa vatvotaan Fredrikan ja rikosyksikön poliisien välejä. Yliopistolaisuus tekee Fredrikasta ulkopuolisen tunkeutujan peruspoliisien linnakkeeseen. Skisma haittaa jopa rikostutkintaa.

Rikosjuttu käynnistyy, kun lapsi katoaa junasta. Tapausta aletaan selvitellä huoltajuuskiistana, koska lapsen vanhempien välit ovat pahasti kuralla. Monen henkilön tilanteita seuraavasta vuorolukusysteemistä lukija saa selville kaikenlaista enemmän kuin rikostutkijat.

Kuvion mutkistuessa Ohlsson pitää kokonaisuuden hyvin linjassa. Jännitys nousee tasaisesti ja loppua kohti kohisemalla. Näin on, vaikka juonessa on kyllä onnahtelevuutta ja selittymättä jääviä kummallisuuksia.

Nukketalo on vilkkaan toiminnallisuutensa lisäksi varsinainen älypalapeli. Fredrika mittelöi tutkintaryhmäläisten kanssa jatkuvan kyseenalaistamisen ja yksityiskohtien uudelleen ajattelemisen keinoin. Porukan miespoliisit pitävät kriminologinaista tunnekylmänä järkeilijänä.

Järjen ja tunteen ristiriita on syvällä ja toimivalla tavalla osa kirjan tarinaa. Rikokset kohdistuvat lapsiin. Kaiken hirveyden juurilla on looginen, mutta kammottava selitys.