Kulkurin tarina - Jack Black

JACK BLACK Kulkurin tarina Suom. Yasir Gaily. Basam Books 2007, 320 s.

Alamaailman kuvauksena, varkaitten, kulkureitten ja junapummien, eli hobojen sopeutumattoman elämäntavan kartoituksena amerikkalaisen Jack Blackin teos Kulkurin tarina (You Can't Win, 1926) on klassikko. Siitä tuli 1950-luvun beat-kirjailijoiden kulttikirja. Varsinkin William S. Burroughs ylisti sitä.

Blackin kirjassa reissataan Amerikkaa ristiin rastiin, kuin konsanaan myöhemmässä Jack Kerouacin Matkalla-teoksessa. Amerikka nähdään ja koetaan marginaalista, sammakkoperspektiivistä, yöihmisten näkökulmasta.

Vapaudesta kahleeksi

Black kuvaa realistisen kaunistelemattomasti kehitys- ja vaellustarinan, kuinka nunnaluostarin kuoripojasta tuli taparikollinen.

Alussa kaikki oli puhdasta seikkailunhalua, kuin poikakirjassa. Sittemmin levottomasta elämäntavasta muodostui tapa, lopulta kahle. Bordellien takahuoneet, oopium- ja peliluolat, räkälät, tulivat liiankin tutuiksi. 30-vuotinen ura taparikollisena merkitsi 15 vuoden kakkua.

Kulkurin tarina kertoo oivallisesti, miten helposti nuori saattaa ajautua huonoille teille. Hän saattaa osin toteuttaa luonnettaan, mutta samalla peilaa ihanteissaan ja valinnoissaan vallitsevan yhteiskunnan luonnetta ja arvomaailmaa. Hän kaipaa ojennusta ja hyvää tahtoa, jottei rikkeistä tulisi elämäntapa. Seikkailun henki vetää aina puoleensa marginaalisia ilmiöitä.

Black ihaili kirjailijana englantilaista Charles Dickensiä, jonka myötätuntoinen ihmiskuvaus heijastuu myös Blackin omaan tapaan kuvata ihmistä osana yhteiskunnan armotonta koneistoa. Blackin kirjassa on sanottavaa, ja hän osaa myös sen sanoa.

HANNU WAARALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.