Kulman pojat

Useampikin kotimainen elokuva haluaa uskotella, että suomalainen mies on jätkäporukassa viihtyvä ikuinen poika, jolla ei ole suuria henkilökohtaisia kunnianhimoja. Tällaista mieskuvaa ovat välittäneet viime aikoina Napapiirin sankarit (2010), Pussikaljaelokuva (2011) ja nyt myös Kulman pojat.

Pienimuotoinen komedia Kulman pojat kertoo itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin jämähtäneestä jätkäporukasta, jonka elämän tärkein, jopa ainoa, sisältö on jalkapallo. Itse he eivät palloa potki, sillä se vaatisi kaljanjuonnin vähentämistä, mutta fanittavat sitäkin tarmokkaammin paikallisjoukkue Kulman palloa.

Yksi näistä kolmenkymmenen hujakoilla pyörivistä poikasista on ehtinyt saada lapsenkin, mutta se ei ole miehestä sen aikuisempaa tehnyt. Huliganismiin, vastapuolen solvaamiseen ja jalkapallon palvontaan perustuva elämäntapa yritetään siirtää myös jälkikasvulle.

Sakin johtajuuden on napannut itselleen rääväsuinen Komentaja (Joonas Saartamo), jonka älynväläyksiin muut lähtevät mukaan lammaslauman tavoin. Uusin projekti on paikkakunnalle palanneen maajoukkuetason pelaajan Tuukka Tiensuun (Jussi Vatanen) häiriköinti. Kilpailevan joukkueen riveihin liittyvän Tiensuun professionaalisuus ärsyttää jätkiä suunnattomasti.

Huliganismi yhdistää, mutta näköpiiriin ilmaantuva nainen uhkaa kaveruuden saareketta. Urheilukaupassa työskentelevä Petri (Eero Ritala), rakastuu juniorijalkapalloilijoita kesäksi valmentamaan tulleeseen Emmiin (Lotta Kaihua). Muuten kaikki olisi hyvin, mutta Emmi sattuu tuntemaan Tuukan.

Jalkapallon keskeinen rooli ei tee Kulman pojista urheiluelokuvaa. Se on farssiin kallistuva komedia, joka tarkastelee ystävyyden ja rakkauden teemoja kesäisen kevyesti.

Pikkupaikkakuntalaista ilmapiiriä väläytellään hetkittäin onnistuneesti. Hikisten kesäpäivien seisahtunut tunnelma välittyy hyvin. Elämä on pelikentän, urheilukaupan, baarin ja takapihan välissä.

Tavallisuuden ja tuttuuden kautta on haettu sympatioita henkilöitä ja tarinaa kohtaan. Porukan hölmöilyt naurattavat alussa, mutta sitten tajuaa, että kaikki kortit onkin paljastettu jo. Haistattelut, pippelijutut ja homovitsit eivät toistamalla parane, eivätkä henkilöt kehity oikein mihinkään.

Näyttelijät suoriutuvat karikatyyrimäisistä rooleistaan kuitenkin hyvin. Joonas Saartamoa (Menolippu Mombasaan, Hiljaisuus) katsellessa voi melkein uskoa, että joku todella pitää Litmasta jumalana.

Televisiosarjasta Klikkaa mua tutuksi tullut Eero Ritala on elokuvan sympaattisimmassa roolissa ujon suomalaisen miehen perikuva. Petrin kehityskelpoisuus on kuitenkin vain silmänlumetta, sillä Petrin ja Emmin suhde etenee ennakoitavan miehisen logiikan varassa.

Jos ohjaaja Teppo Airaksisen nimi ei sano mitään, niin eipä ihme. Kulman pojat on nimittäin Airaksisen lopputyö Taideteolliseen korkeakouluun ja samalla hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa. Kulman pojissa on parhaimmillaan oivaltavaa tilannekomiikkaa, mutta kovin toimivaa kokonaisuutta näistä tilanteista ei vielä saada aikaan.

Ohjaus: Teppo Airaksinen. Rooleissa: Eero Ritala, Joonas Saartamo, Jussi Vatanen, Lotta Kaihua, Janne Ravi ja Antti Väre. Tyylilaji: komedia K 12.