Kulta, mihin panisimme ruumiin? – Dekkarikirjailija Emelie Scheppen kotona puheenaiheet ovat usein hieman makaabereja

Vaaleanpunaiseen jakkupukuun pukeutunut ruotsalaisnainen sulkeutuisi vaikka joka päivä kellariin suunnittelemaan murhia, jos se olisi mahdollista. Hän päästäisi tunteettoman ja kylmän naisen vapaaksi ja antaisi mennä.

– Minulla ei ole koskaan tylsää Jana Berzeliuksen kanssa, 40-vuotias Emelie Schepp sanoo ja nauraa valloittavasti.

Schepp on dekkarikuningattareksikin kutsuttu kirjailija, jonka suosio on niin kova, että kellarin sijaan hänet bongaa usein kirjallisuustapahtumista. Kesäkuussa hän vieraili Helsingin dekkarilauantaissa. Jana taas on Scheppen luoma kylmäverinen syyttäjä, joka pystyy halutessaan tappamaan ihmisen muutamalla iskulla.

Schepp nousi rakettimaisesti lukijoiden tietoisuuteen kuusi vuotta sitten. Nyt hänet on äänestetty kolme kertaa Vuoden Rikoskirjailijaksi, vaikka kustantajat eivät nähneet hänessä potentiaalia.

 

Kun Schepp ryhtyi kirjailijaksi, hän tähtäsi heti huipulle.

– En halunnut kirjoittaa vain ystävilleni ja perheelleni vaan halusin bestselleristiksi.

Schepp lähetti käsikirjoituksen kustantamoihin, mutta kun vastauksiksi tippui pelkkää ”eitä”, hän pyysi vielä vastaamattomia tuhoamaan käsikirjoituksen ja julkaisi sen itse miehensä Henrikin kanssa.

– Me teimme kaiken sen mitä kustantajatkin tekevät. Palkkasimme oikolukijan, kansitaiteilijan, kontaktoimme jälleenmyyjiä ja niin edelleen.

Pariskunnan luotto teokseen oli kova. Siinä missä omakustanteesta otetaan yleensä 500 kappaleen painos, Scheppit kantoivat autotalliinsa 4 999 teosta.

– Me emme tunteneet kustannusmaailmaa, ja se oli hyvä. Teimme sen, mikä tuntui järkevältä emmekä vain sitä, mitä on tapana tehdä.

Kirjasta tehtiin pehmeäkantinen, jotta hinta pysyi alhaisena, myyntipaikoiksi haettiin myös ruokakauppoja, ja kirjailija markkinoi teostaan kaikkialla.

– Lukijoiden kohtaaminen on ollut minulle alusta asti tärkeää, ja olen tehnyt sitä todella paljon. Moni lukija onkin sanonut tavanneensa minut ensimmäistä kertaa jossain vaippahyllyn vieressä.

 

Puolen vuoden päästä kirjaa oli myyty 40 000 kappaletta. Yksi lukijoista oli kirjallisuusagentti. Hän halusi edustaa Scheppeä ja esitellä tämän sankarittaren maailman suurimmilla kirjamessuilla. Agentti myi Frankfurtissa kirjan käännösoikeudet heti kymmeneen maahan. Sitten ruotsalaiset kustantajatkin alkoivat soitella.

Nyt Scheppen kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta 30 kielellä. Aviomies Henrik työskentelee yhä vaimonsa kirjaprojektissa.

– Henrik on minun ”partner in crime”. Hän on ensimmäinen lukijani ja tiukin kriitikkoni. Meillä puhutaan usein siitä, miten joku pitäisi tappaa tai miten ruumiin voisi hävittää. Jos poliisi tutkisi tietokoneeni, minua epäiltäisiin sarjamurhaajaksi.

 

Idean kirjaansa Schepp sai lapsisotilaista ja ugandalaisesta sissiliikkeestä, joka kidnappasi lapsia ja koulutti näistä sotilaita.

Hän jäi pohtimaan, voiko sotilaan saappaista palata normaaliin elämään. Syntyi erakkoluonteinen ja paksun suojamuurin taakse linnoittautunut Jana Berzelius. Janan rinnalla ruotsalais-tanskalaisen Silta-sarjan Saga Norén on leppoisa rupattelija.

Scheppelle oli alusta asti selvää, että hänen päähenkilönsä on nainen. Dekkarikirjallisuus ansaitsi kompleksin naispäähenkilön, joka ei toista genren stereotypioita. Jana ei ole traumastaan huolimatta hysteerinen, välinpitämätön retku tai edes korostetun miesmäinen.

– Minä viihdyn hyvin Janan seurassa. Onneksi Henrik ja lapset pitävät huolen siitä, etten sulkeudu kellariini kokonaan, Schepp sanoo ja nauraa iloisesti.

Hän kirjoittaa parhaillaan sarjan kuudetta osaa. Kirjoista neljä on käännetty suomeksi, ja filmatisoinnista käydään neuvotteluja. Norrköpingissä järjestetään loppuunmyytyjä Crime Walkeja kirjojen tapahtumapaikoilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .