Kuvia kadonneesta äänestä

Huang Yiming

Hainanin lohtunaiset

Galleria Harmoniassa
1.5. saakka
Millainen sana lohtu onkaan! Kun katselee Huang Yimingin kuvia Hainanin lohtunaisista, lohdullisuus ei juuri tule mieleen.

Japanin ja Kiinan välisen sodan aikana 1937-1945 japanilaiset pakottivat miehittämiensä alueiden naisia kasarmeilleen seksiorjiksi. Kuvien naiset ovat näitä lohtunaisia Hainanin saarelta. Moni taiteilijan löytämä nainen ei vieläkään halunnut puhua kokemuksistaan.

Vaietusta historiasta on vaikea rakentaa näyttelyä. Kuvista näkee, ettei muisteleminen ole naisille helppoa. Osallistuminen näyttelyyn kuitenkin kertoo, että kuulijoille on tarvetta. Jotkut ovat vaienneet kohtalostaan kuusikymmentä vuotta, hävenneet ja pelänneet, mutta katsovat nyt suoraan kameraan.

Tunteelliset haastattelut on näyttelyssä tiivistetty lyhyiksi raporteiksi, joissa todetaan naisten elämän päävaiheet. Dramatisointia ei tarvita, lauseet pysäyttävät sisällöllään.

Kokonaisuutta onkin vaikea arvioida taiteena. Näyttelyssä tuntuu kuin kävelisi keskellä uutisreportaasia. Valokuvat ovat mustavalkoisia kasvo- ja tuokiokuvia naisista, jotka peittävät pään käsiinsä, kampaavat lapsenlapsen hiuksia, kutovat kangasta ja hoitavat miestään. Osassa kuvista voisi olla kuka tahansa. Epätoivoa kiiltävät silmät ovat kuitenkin kokemusten yksilöimiä.

Ryppyiset kasvot ovat kauniita. Saako niin sanoa, vaikka tietää, mistä rypyt ja uurteet kertovat? Vaikka kuvista kaikuu loputon epätoivo ja kirotun pitkä muisti, toisaalta ne myös todistavat, että elämä jatkuu. Vaikka kokisi sellaista, minkä yli ei koskaan voi päästä, elämä jatkuu. On mahdollista saada muistojen päälle toisenlainen elämä, lapsia, lastenlapsia ja uusia kokemuksia.

Amnesty Internationalin tilastojen mukaan Japanin hallitus komensi sodan aikana noin 200 000 naista joukkojensa seksiorjiksi. Näyttely yrittää tuoda naisten äänen esiin ennen kuin se kuolee naisten mukana lopullisesti pois.

Näyttely on jäävuoren huippu, pitkien keskustelujen ja tutkimusten tiivistymä. Koko tarinasta saa vain aavistuksen. Mieleen jäävät uurteiset kasvot ja yksittäiset lauseet: "menetti näkönsä pitkäaikaisen itkemisen seurauksena", "näkee usein painajaisia", "hänen toinen jalkansa katkesi".

On taito kuvata tällaisia tarinoita niin, että katsoja ei halua kääntää katsettaan pois. Vähäeleisyys on hyve, kun tapahtumat menevät yli käsityskyvyn.