Kyyn surmaamista ja puukolla vuolentaa – Kirsi Tapper pystytti taidenäyttelynsä tarinoita vilisevään kotipihapiiriin

Tulepa sisälle, minä pistän kahvit tippumaan. Täällä me saadaan aina välillä kesäisin asustella, minä ja tuo minun mies. Tiedätkö pari kesää sitten kyy oli päässyt sisälle tänne! Ihan tuosta pöydän alta, juu juu ihan tuosta noin, siitä se luikersi ja minä nykäisin Uskon henkseleistä pois alta. Usko on siis minun koira. Tuonne vessaan sen heitin turvaan ja sitten minä nappasin tästä tämän petkeleen ja arvaapa sitten pistin sen hengiltä. Sen kyyn. Sanovat että pitäisi naapurin tontille viedä semmoiset, mutta minä päästin sen päiviltään. Ja katso, tässä on vielä kuivunutta kyyn vertakin, katso! Sano vaan, jos menee vähän ohi aiheesta.

Taiteilija Kirsi Tapper on saanut juuri valmiiksi ytimekkäästi nimetyn Veistoksia-näyttelynsä Tapperien Juholaan Saarijärvelle. Viimeisiä teoksia asetetaan juuri paikoilleen. Näyttely on omistettu hänen isoäidilleen, eli mummulleen, Aino Tapperille, jonka syntymästä tulee kuluneeksi nyt 120 vuotta. Taiteilija itse täyttää tänä vuonna puolet vähemmän. Kahvi on tippunut, ja istuudumme pöytään.

 

Viime vuonna Kirsi Tapper kertoi ehdottaneensa silloiselle Saarijärven museotoimenjohtaja Kari Kotilaiselle oman 60-vuotisjuhlanäyttelynsä pitämistä Juholassa.

– Ehdottamisen sijaan taisin ennemminkin kutsua itse itseni paikalle tulevaksi kesäksi, Tapper kertoo ja purskahtaa nauruun.

Vaikka Juhola merkittävä kohde suomalaisen kuvataiteen ja kirjallisuudenkin näkökulmasta, se on Kirsi Tapperille ennen kaikkea mummola.

– Isäni Harri keksi aina kaikkia juhlavuosia. Oli milloin kenenkin 45-vuotisjuhlat tai kissanristiäiset, niitä piti aina jotenkin juhlistaa. Jossain vaiheessa kyllästyin niihin aivan täysin. Nyt juhlistaminen tuntuu oikealta.

Jos 60- ja 120-vuotisjuhlat eivät ole taiteilijasuvussa tarpeeksi, täyttäisi Harri Tapper tänä vuonna 90 vuotta. Siinä piisaa pyöreitä vuosia kerrakseen.

 

Galleria Jarska on rakennettu Juholan pihapiirin vanhaan navettaan. Kirsi Tapperin teosten lisäksi tilassa on esillä hänen setänsä Kain Tapperin veistos Äitini, sekä Aino Tapperin puusta veistämä lehmä.

Myös Kirsi Tapperin materiaali on puu. Suurin osa näyttelyn teoksista esittää hevosta. Se on taiteilijan tavaramerkki.

– Minulla oli 14 vuotta oma hevonen. Siinä ajassa sitä oppi tekemään hevosen mallin puusta vaikka väkisin.

Koneiden sijaan Tapperin puuveistokset syntyvät puukolla veistäen. Käsillä työskentelyssä on taiteilijan mukaan jotain terapeuttista.

– Siinä olet vain sinä, raakamateriaali ja työkalu. Työtä tahdittavat ainoastaan lattialle hiljakseen ropisevat lastut.

Yksi Kirsi Tapperin töistä, Koirat tuonpuoleisessa, on tehty vuonna 2016. Loput kahdeksan ovat tämän vuoden tuotoksia. Kun Tapperin vetämät kansalaisopiston kurssit päättyivät huhti-toukokuussa, lukitsi taiteilija itsensä muulta maailmalta.

– Kysyttiin minua syömään, vierailulle, teatteriin tai näyttelyyn, vastasin kaikkeen ei. Kun kävin fysioterapeutilla, hän sanoi, että jos jotain minun pitää kertoa missä olen hyvä, niin puristusvoimaa kuulemma on ja riittävästi.

 

Kahvit on juotu, ja näyttelyn avajaiset alkavat parin tunnin päästä. Hankasalmelaiset muusikot Leena Silvast ja Jesi Blomgren ovat saapumassa paikalle esittämään Kirsin isän kirjoittamia lehmien ripsumalauluja.

Navetan lehmät ja hevoset ovat muuttuneet vuosien saatossa puisiksi taideteoksiksi, mutta laulu niille kelpaa taiteilijan mukaan kuulemma yhä. Tätä seuraa pitkä tarina näyttelyn vaihtoehtoisesta nimestä, navetan entisistä asukkaista ja Tapperin veljesten pääsiäisen korttipeleistä.

 

Veistoksia-näyttely Tapperien Juholassa 15.6.–18.8., näyttely auki lauantaisin ja sunnuntaisin 12–16.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .