LEENA LEHTOLAINEN - Oikeuden jalopeura

LEENA LEHTOLAINEN

Oikeuden jalopeura

Tammi 2011. 333 s.
Leena Lehtolaisen uusin teos Oikeuden jalopeura on samalla toinen osa Hilja Ilveskerosta kertovaa trilogiaa.

Lehtolainen kirjoittaa niin hyvin, että lukija oikein yllättyy hänen taitavuudestaan paikkojen ja pitkälti henkilöidenkin osalta. Jännitysromaanissa kriitikon silmää epämiellyttävää kuitenkin yksi asia: kirja on kaikkea muuta kuin jännittävä muutamia hetkiä lukuunottamatta.

Lehtolaisen kannalta on eduksi, että kirjassa ei tapeta kaikkea väestöä vaan pysytään sen suhteen maltillisina. Taustatyö on tehty hyvin, toiminta on uskottavaa, ja vaikka henkilöissä on jonkin verran karrikointia, hahmon yksinkertaistamista, sekin pysyy kohtuudessa.

Lehtolainen välttää suurelta osin tekemästä henkilöitään ylikorostuneiksi sekä taidollisilta että rikollisilta ominaisuuksiltaan.

On kuitenkin iso riski aloittaa varsinainen kirja noin sivulla 150. Sitä ennen tapahtuu tosin rikoksia mutta tavallaan etäännytetysti, kuten saksalaisissa dekkarisarjoissa. On hyvä, ettei väkivaltaa ylikorosteta, mutta ei sitä saa näyttää kuin verhon takaa.

Vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi tehdä psykologisesti jännittävää, jolloin lukija ahdistuisi väkivallan uhasta. Itse en kokenut sitä - mahdollisesti omista naispäähenkilöön samaistumisesta johtuvien puutteideni vuoksi.

Onko Leena Lehtolainen hyvä kirjailija? Ehdottomasti. Tuleeko Oikeuden jalopeura hyviä painajaisia häiritsemään? Aika varmasti ei.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.