Lady Gaga – Artpop

Lady Gaga, syntymänimeltään Stefani Germanotta, on yksi aikamme menestyneimmistä ja vaikutusvaltaisimmista pop-artisteista. Kymmeniä miljoonia myynyt laulaja on tullut tunnetuksi paitsi musiikistaan, myös kohauttavista esiintymisistään, näyttävistä musiikkivideoistaan ja mitä erikoisimmista asuvalinnoistaan.

Gagan show’ta pyörittää artistin itsensä lisäksi eri alan ammattilaisista koostuva taustaryhmä, Haus of Gaga. Lady Gaga onkin kokonaisuutena paljon enemmän kuin vain sävellykset, sanat, ääni ja esiintyminen. Yhtä tärkeitä kuin tarttuvat melodiat ja mukana hyräiltävät korvamadot ovat peruukit, vaatekuosit, mediatempaukset ja twitterpostaukset.

Tällä kertaa Gagan tiimi on valinnut uuden albumin markkinointikärjeksi taiteen. Gaga kommentoi Artpopin kynnyksellä julkaistuissa haastatteluissaan, että albumi on kuin käänteistä Warholia. Kun poptaiteen tunnetuin nimi Andy Warhol teki populaarista kuvastosta tauluja, Gaga kertoo pyrkineensä tuomaan taiteen poppiin.

Kun Artpopin ensimmäisen kerran kuuntelee läpi, herää väkisinkin kysymys: missä se taide on? Levyltä löytyy 60 minuuttia elektronista tanssipoppia, jossa ei ole mitään erityisen ”taiteellista”. On tunnistettavia melodioita ja popkaavan turvallista variointia, modernia hyvin tuotettua popmusiikkia.

Konseptin taidepuoli alkaakin aueta vasta musiikin ympärille kietoutuvaa verkostoa tarkastellessa. Levyn kansikuvassa nähdään kuvataiteilija Jeff Koonsin tekemä Gaga-veistos, jonka taustalla näkyy sirpaleita Botticellin Venuksen syntymästä. Levyn promokuvista ja ensimmäisenä singlenä julkaistun Applause-kappaleen musiikkivideosta on vastuussa muotikuvaajaduo Inez van Lamsweerde ja Vinoodh Matadin. Gagan tuoreita live-esiintymisiä on ohjannut kokeellisen teatterin kärkinimiin lukeutuva Robert Wilson.

Gagan projektin voikin mieltää yritykseksi luoda eräänlainen kokonaistaideteos, joka levittäytyy monimedialliseksi kokemukseksi.

Varsinainen Artpop-levy on kohtalaisen onnistunut pop-albumi. Sen vahvinta materiaalia edustaa avausduo Aura ja Venus, joista ensimmäinen etenee israelilaisen psytrance-yhtye Infected Mushroomin kiehtovien biittien tahdissa ja jälkimmäinen kierrättää kosmista jazzia tehneen Sun Ra:n Rocket Number 9 -sävellystä. Myös aluksi hieman kylmäksi jättänyt Applause paljastuu kuuntelukertojen myötä ihan onnistuneeksi kappaleeksi.

Tanssimusiikin ohessa Artpopilla kuullaan vaikutteita muun muassa R&B:stä, hip hopista, technosta ja rockista. Paikoin kekseliäs tuotanto onnistuu pelastamaan muuten valjuksi jäävän hetken, esimerkiksi Dope-pianoballadi olisi ilman matalalta humisevaa elektronista taustaa paljon vaatimattomampi esitys.

Artpopin teksteissä vilisevät Gagan vakioaiheet: kuuluisuus ja sen kääntöpuolet, rakkaus ja seksi, muoti ja huumeet. Sanoitukset ovat muutamaa onnistunutta koukkua lukuun ottamatta turhankin yksinkertaisia. Mielikuvia, joiden äärellä kuulija voi musiikin tahtiin fiilistellä aina kyseistä aihepiiriä.

Vaikka musiikki on vain osa Lady Gagaa, toivoisi siitä löytyvän enemmän sitä rohkeutta ja kokeilunhalua, jota näkyy esimerkiksi artistin lavashow’ssa tai vaatteissa. Silloin Gagan spektaakkeli voisi kasvaa aivan uusiin mittoihin.