Laimeaa intohimoa natsismin varjossa

Tampereen Työväen Teatteri

Hannah ja rakkaus

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Vanhalla päänäyttämöllä 28.2.2012

Lahden ja Turun kaupunginteattereiden sekä Korjaamo Teatterin kanssa yhteistuotettu Hannah ja rakkaus sai Tampereen ensi-iltansa TTT:n Vanhalla päänäyttämöllä. Israelilaisen Savyon Liebrechtin näytelmä kuvaa kahden filosofin, Hannah Arendtin ja Martin Heideggerin rakkaustarinaa.

Keski-ikäisen Heideggerin ja hänen oppilaansa Arendtin tarinaa kerrotaan niin menneisyydessä kuin näytelmän nykyhetkessä vanhan Arendtin (Seela Sella) kautta. Juutalaisen Arendtin ja natsipuolueeseen liittyneen Heideggerin suhde katkesi toisen maailmansodan kynnyksellä.

Arendt pääsi lopulta pakenemaan Amerikkaan ja joutui myöhemmin omiensa epäsuosioon sionismia kohtaan esittämiensä kriittisten lausuntojen vuoksi. Israelilaiset eivät myöskään hyväksyneet hänen tulkintaansa Adolf Eichmannin motiiveista, joita hän kutsui käsitteellä ”pahuuden arkipäiväisyys”.

Näytelmän alkuperäinen nimi Banality of Love viittaakin Arendtin Eichmannin oikeudenkäynnistä kirjoittamaan teokseen Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil.

Liebrechtin näytelmässä on hyvät ainekset ja mielenkiintoinen lähestymistapa aiheeseensa, mutta Taru Mäkelän ohjaus on varsin paperinmakuinen. Näytelmässä kyllä puhutaan Arendtin ja Heideggerin intohimoisesta rakkaudesta, mutta tuo intohimo ei välity näyttämöltä katsomoon saakka.

Tunteet eivät roihua nuorta Hannahia näyttelevän Elena Leeven ja Heideggeria esittävän Matti Onnismaan välillä. Leeven Hannah on viileä ja analyyttinen, Onnismaan Heidegger taas jatkuvasti kärsivä, jopa tahattoman koominen.

Kahden älyllisesti samanarvoisen ihmisen väliset keskustelut tuovat filosofiset pohdinnat arkisen puheen keskelle, mikä voisikin olla näytelmän kiinnostavinta antia, mutta pohdiskelut jäävät pitkäpiimäiseksi luennoinniksi. Lisäksi näytelmän rakenne perustuu paljolti kirjeenvaihtoon, jolloin henkilöt eivät oikeastaan kohtaa. Jokin pidättelee ilmaisua, joka jää etäiseksi.

Näytelmän nykyhetkessä, 1970-luvulla, vanha Hannah kohtaa nuoren israelilaismiehen, joka haluaa haastatella häntä.

Sellan ja Kasimir Baltzarin yhteispeli toimii paremmin kuin Leeven ja Onnismaan. Sella tosin dominoi näyttämöä vahvalla läsnäolollaan, mutta saa Baltzarista vastustakin. Baltzar nähdään myös nuoreen Hannahiin epätoivoisesti rakastuneena ystävänä.

Minna Välimäen lavastus leikittelee kirjoilla ja kirjeillä. Kirjansivut seinillä assosioituvat Kari Laukkasen valosuunnittelun kanssa milloin New Yorkin pilvenpiirtäjiin, milloin palavaan Saksan valtiopäivätaloon.

Pirkko Tiitisen äänimaailma sen sijaan on kovin sekava ja erityisen kummalliselta tuntuu Heideggeria seuraava painostava ääni, joka demonisoi henkilöä turhan osoittelevasti.

katri kekäläinen

Ohjaus: Taru Mäkelä. Käsikirjoitus: Savyon Liebrecht. Suomennos: Kirsti Simonsuuri. Rooleissa: Seela Sella, Elena Leeve, Matti Onnismaa ja Kasimir Baltzar.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.