Laivue - Laivue

LAIVUE
Laivue
Ektro Records
Kuusi vuotta sitten perustettu jyväskyläläisen Laivueen esikoisalbumia on jo ehditty vähän odotellakin. Yhtye on kerännyt ruohonjuuritason mainetta demoillaan Skeleton (2005), Luuranka (2006) ja Porttila (2007) sekä Ylioppilaslehden bändikilpailun voitolla vuonna 2008.

Mutta Laivue ei hötkyile eikä yritä tunkea väkisin eturiviin. "Sen kummemmin nimeämättömän esikoislevyn" julkaisee Jussi Lehtisalon pienlevy-yhtiö Ektro Records, mikä tuntuu sopivalta.

Laivueen musiikissa yhdistyvät varsin Circle-tyylinen mollivoittoinen junnausrock ja esimerkiksi Liekin mieleen tuova kepeä ja heleä, mutta haikea duuripop. Laivueen voisi hyvinkin kuvitella sopivan tanssittamaan runollisuuteen taipuvaisia indie-diggareita kesäfestareille, mutta tuskin formaattiradioiden soittolistoille.

Tekstipuoli on Laivueen omaperäisintä ja kiinnostavinta antia. Basisti Matti Kortetin kirjoittamia lyriikoita ei ole sen kummemmin sorvattu poplaulumuottiin ja kertosäkeistöjä ei juuri harrasteta. Omintakeiset tarinat kertovat vaikkapa sadasta sarvekkaasta mönkiäisestä ( Ne tulivat aavikolta), tai naarashaukasta, joka sankarillisesti lentää lentokoneen moottoriin ja tiputtaa koneen, jottei se enää surmaisi lajitovereita ( Odottamaton vastoinkäyminen aamulennolla). Jopa kaksi laulua käsittelee sitä, kuinka päädytään siihen, ettei kannata tehdä mitään.

Tyylikästä kansitaidetta myöten koko levystä välittyy vieraudentunne ja hiljainen, lannistunut kauhu. Tunnelma tuo mieleen Franz Kafkan lyhyet novellit ja tarinat henkivät samankaltaista lempeää, nörttiä outoutta kuin Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan jutut.

Esikoisalbumissa ei ole sen kummempaa moitittavaa. Rockimpien vetojen junnaukseen jumittuu helposti, popmaisempien laulujen pehmyttä äänimaailmaa ja eteeristä maalailua on helppoa kuunnella. Yhtä helposti se saattaa soljua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta tämä on ennen kaikkea tyylikysymys. Laivue ei tyrkytä mitään. Asenne on"ota tai jätä". Oli miten oli, vahva esikoinen. Jättää vähän arveluttavan olon.