Lampaansyöjät - Korpilahden Teatteri

KORPILAHDEN TEATTERI

Lampaansyöjät

Ensi-ilta Korpilahdella 10.7.2011.
Mitä sanotte kirjan - tässä tapauksessa näytelmän - ideasta: kaksi iäkkäänpuoleista miekkosta matkaa läpi Suomen ja vieläkin kauemmaksi lampaanlihan perässä? Kuulostaa erikoiselta, mutta kummempaakin on kuultu.

Nämä miehet jättävät arkisen puurtamisen, kun erämaa ja lampaanpaisti kutsuvat. Matkallaan he kohtaavat monta ihmettä. On kirkuvia saksalaisneitoja ja sulottaria 15 denierin sukkahousuissa; on hyvin kypsytettyä juomaa, ja ennen muuta: on lampaita. Dialogi on miesten puhetta elämästä ja sen oudoksuttavista ilmiöistä, ja luonnollisesti sen toisen sukupuolen edustajista.

Kirjailija, metsänhoitaja Veikko Huovisen kirja Lampaansyöjät ilmestyi vuonna 1970. Huovisen kieli on ovelaa. Se haastaa lukijansa, ja teksti on kestänyt aikaa kummallisen hyvin. Miesten vaellustarina on yhdenlainen road trip, miehinen vaellusriitti, irtiotto kotiliettä vartioivien vaimojen ja rutiinin puristuksesta. Ainakin lampaanlihaa puukolla veistellessään mies voi olla vapaa.

Alexander Anrian ohjaus on kutakuinkin uskollinen alkuteokselle. Näytelmästä välittyy kirjan henki, ja sen hengen takana ovat mainiot miehet Sepen ja Valtterin rooleissa, Kari Lahtinen ja Olli Suhonen. Miesten jutustelu on kuin puron solinaa kuuntelisi. Juttu virtaa vapaana ja pakottomana aiheesta ja ilmiöstä toiseen. Nämä miehet ovat kuin isoksi venähtäneitä keskenkasvuisia poikia, joiden kekseliäisyydelle ei tunnu löytyvän rajoja. Hienoja roolitöitä!

Pidin myös näytelmän lavastusratkaisusta. Jakkara loi mielikuvan hotellihuoneesta tai auton penkistä, ja vaihtuvien maisemien karuselli oli erinomainen oivallus. Samaten Jouko Virtasen harmonikkasäestys istui esitykseen luontevasti.

Entä kenen katsottavaksi näytelmä istuu, tai mikä merkitys sillä nykypäivän ihmiselle on?

Korpilahden Teatterin esitys on ajatuksella ja tunteella tehty, joskin tosikot saattavat saada kaksikon tarinoita kuunnellessaan lisää kurttuja otsaansa. Hieman väljemmästä vinkkelistä tähtäilemällä esityksen parissa viihtyy mainiosti. Siitä välittyy Huovisen satiirinen silmänpilke, joka asettuu aina vähäosaisen puolelle tärkättyjä herroja ja heidän rouviaan vinosti silmäten.

Alkuperäisteksti: Veikko Huovinen. Ohjaus: Aleksander Anria. Lavastus: Jarmo Lahtinen & työryhmä. Puvustus: Anu Hakanen & ryhmä. Valosuunnittelu: Jon Pettersson. Harmonikka: Jouko Virtanen. Maisemamaalaus: Milla Olkkonen. Rooleissa: Kari Lahtinen ja Olli Suhonen; lavalla myös Mari Putkonen, Katja Oksanen, Sara Vuorinen, Riikka Maukonen, Veera Lindeman.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.