Lappeenrannan laulukilpailut 50 vuotta – Jorma Hynninen sai ensimmäisestä voitosta konvehtirasian ja uuden ammatin

Kun 27-vuotias leppävirtalainen kansakoulunopettaja Jorma Hynninen voitti miesten sarjan Lappeenrannan ensimmäisissä laulukilpailuissa vuonna 1969, oli pääpalkintona rasiallinen Chymoksen konvehteja. Merkittävämpi oli kuitenkin oheispalkinto: koerooli Suomen Kansallisoopperassa.

– Se tuli minulle ajankohtaiseksi jo seuraavana syksynä. Roolini oli Silvio Leoncavallon oopperassa Pajatso, ja siitä pääsinkin suoraan kiinnitykselle, muistelee oopperakonkari.

Hynniselle vakituinen työpaikka oli välttämätön, sillä hän oli jo kahden lapsen isä.

– Olin valmistunut kansakoulunopettajaksi viisi vuotta aiemmin. Kun aloitin opinnot Sibelius-Akatemiassa, ajattelin että laulaminen on ihanaa, ja sitä taitoa on hyvä kehittää ja harrastaa opettajan työn ohessa. Elämä opettajana olisi turvallista ja taattua, ajattelin. Lappeenrannan voiton myötä elämä kääntyi mullin mallin monessakin mielessä, mutta ihan onnellisesti kuitenkin, arvioi nyt 77-vuotias baritoni.

 

Laulukilpailuja oli ollut aiemminkin. Klemetti-opisto oli järjestänyt niitä 60-luvulla eri paikkakunnilla, ja tuolloisista voittajista historiaan jäi ainakin Martti Talvela.

Vuodesta 1969 kilpailut vakiintuivat Lappeenrantaan, ja niitä alettiin pitää kolmen vuoden välein. Ensimmäisellä kerralla mukana oli noin kymmenen mieslaulajaa, joista Hynninen ei suinkaan ollut ainoa ammattilaisuralle päätynyt.

– Mukana oli esimerkiksi Matti Salminen, joka oli tuolloin huomattavasti minua kokeneempi ja selvä ennakkosuosikki. Vuosikaudet olemme vitsailleet siitä, voitinko hänet pisteellä vai puolella pisteellä.

Naisten sarjan voitti Virpi Augustin. Hynnisen tietojen mukaan hän ei ole esiintynyt vuosikymmeniin.

– On Lappeenrannan historiassa muitakin, joiden ura on jäänyt voittamiseen. Tämän työn tekeminen ammattina on niin monella tapaa ja niin monisyisesti vaikeaa, että kilpailu ei kuitenkaan tuo ilmi niitä kaikkia asioita, joita lopulta tarvitaan taidon ja onnen lisäksi, Hynninen pohtii.

Entäpä toisin päin? Voiko Suomessa nousta kirkkaimpaan laulajakaartiin kilpailematta lainkaan?

– Kyllä voi. On niitäkin, jotka ovat vain opiskelleet sinnikkäästi, ja hiljalleen heidän taitonsa on huomattu. Mutta kilpailu on tätä nykyshow´ta. Esille ponnahtaminen on tärkeää.

Nykypäivän nuoria laulajia Hynninen pitää kaikkiaan erittäin taitavina.

– Musiikkikoulutus on varmasti edistynyt hyvinkin paljon. Nykyiset opiskelijat ovat musiikillisesti sivistyneempiä kuin siihen aikaan. Mutta sivistys ei riitä tähtien syntymiseen. Kyllä ne ovat henkilökohtaiset erikoisominaisuudet, jotka vievät eteenpäin ja ovat takeita onnistuvasta urasta.

 

Sibelius-Akatemian professorina Hynninen on päässyt luotsaamaan oppilaitaankin useita kertoja Lappeenrannan laulukilpailuihin. Kirkkaimman sijan ovat saaneet tenori-baritoni Arttu Kataja (2002) ja baritoni Ville Rusanen (2004).

– Arttu oli maailman kiltein poika. Hän tuli oppilaakseni suoraan ylioppilaskirjoituksista. Hänellä oli valtavan kaunis ääni ja hyvä tekniikka, mutta oopperalaulajalla sekään ei riitä, ei ainakaan pitäisi riittää. Monta kertaa sanoin hänelle: anna tulla täydellä tunteella. Nähtävästi tunne lopulta riitti, sillä hän voitti ensimmäisen palkinnon, ja nythän hän on Berliinissä Staatsoperissa.

– Iso ohjeeni kaikille oppilailleni on ollut, että mitä esitätkin, yritä esittää myös oma henkilökohtainen tunteesi. Se tarkoittaa sitä, että laulajan täytyy esiintyä omana itsenään, ei matkia ketään vaan vapaasti ja avoimesti ilmaista omaa persoonaansa.

 

Usein sanotaan, että pieni jännitys vain parantaa esitystä. Hynninen on oman kokemuksensa nojalla toista mieltä.

– Ei minua laulukilpailu jännittänyt millään tavalla, mutta pienessä sumussa olin. Jos uskaltaisi näin sanoa, niin itsensä unohtaminen on eräänlainen ansio. Jos ajattelee riittävän tiukasti sitä, mitä haluaa toisille kertoa, unohtaa itsensä. Se on keskeisin idea koko laulamisessa, yrittää intohimoisesti saada kuulijat sellaiseen tunnetilaan kuin itsellä on.

Sunnuntai-iltana Hynninen on paikalla finaalissa kunniavieraana. Erityisempiä odotuksia hänellä ei illalle ole.

– Toki on mielenkiintoista taas kerran nähdä, onko siellä aivan uusia kykyjä, joista ei kukaan ole laajemmalti tiennyt. Soile Isokoskihan pomppasi miltei täydestä tuntemattomuudesta Lappeenrannan laulukilpailujen voittajaksi tietyin seurauksin.

Raahesta merkonomiksi ja Kuopiosta kanttoriksi valmistuneen Isokosken pyrstötähtimäinen nousu taidemusiikin eturiviin vuonna 1987 sai aikaan kohun vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, joka tuohon aikaan suhtautui erittäin kriittisesti niin oopperataiteeseen kuin kaikkinaiseen kilpailemiseen.

Isokosken lisäksi kansainvälisen uran tehneitä naisten sarjan Lappeenranta-voittajia ovat Karita Mattila, Camilla Nylund, Helena Juntunen ja Kirsi Tiihonen.

Lappeenrannan laulukilpailujen finaalin suora lähetys Yle Radio 1:ssä ja Yle Areenassa sunnuntaina 6.1. klo 18 alkaen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .